Avaa päävalikko
Opoljan ristin ylentämisen kirkko.
Opoljan kunta Jaaman piirin kartalla.

Opolja[1] (ven. Опо́лье, Opolje) on kylä ja kunta Leningradin alueen Jaaman piirissä Venäjällä. Kunnan keskuspaikka on Opolja, josta on maantieyhteys Jaamaan ja Pietariin. Sen läpi kulkee Hatsinan ja Iivananlinnan sekä Pietarin ja Veimarin välinen rautatie. Asukkaita kunnassa on noin 4 300 henkeä.

Opolja mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Se oli tuolloin samannimisen Jaaman läänissä sijainneen pogostan keskus. Alue on vanhaa inkerinsuomalaisten asuinseutua. Heidän lisäkseen seudulla on asunut venäläisiä ja virolaisia sekä Kerstovan ja Kikkeritsan kylissä vatjalaisia. Luterilaiset kuuluivat Novasolkan seurakuntaan, jolla oli kirkko samannimisessä kylässä.

Opoljan kuntaan kuuluvat seuraavat asutuskeskukset: kylät Jamskovitsa (ven. Ямсковицы, Jamskovitsy), Kerstova, Kikkeritsa, Killi (ven. Килли), Korkka (ven. Горки, Gorki), Kuurla (ven. Гурлево, Gurlevo), Kuutta (ven. Куты, Kuty), Litesno (ven. Литизно, Litizno), Läylikkä (ven. Лялицы, Ljalitsy), Mali tai Malli (ven. Коммунар, Kommunar), Novasolkka, Novesi eli Uusikylä (ven. Новись, Novis), Opolja, Prömpeli (ven. Брюмбель, Brjumbel), Raakovitsa (ven. Раговицы, Ragovitsy), Saappola (ven. Заполье, Zapolje), Sakkala (ven. Саккало, Sakkalo), Skulmanni (ven. Фёдоровка, Fjodorovka), Tikanpesä, Valja (ven. Валья); taajamat Hovinkylä (ven. Алексеевка, Aleksejevka) ja Tikanpesän rautatieasema.

Seudun pääelinkeino on maatalous. Opoljan maatalousyritys tuottaa maitoa, lihaa ja perunaa. Hovinkylässä on kalkkitehdas. Kylän lähellä sijaitseva kalkkiesiintymä on Leningradin alueen suurin. Muita hyötykaivannaisia ovat savi, palavakivi ja turve.

Opoljan nähtävyyksiä on hyvin säilynyt 1800-luvun alun postiasema. Kylässä sijaitsee myös vuonna 1874 rakennettu ortodoksinen kirkko.

Kunnan päämies on Sergei Sinitsyn, kunnanhallinnon päämies Natalja Tukatšova.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 172. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Leningradin alueen paikallishallinto 1.1.2008 lenobl.ru. Viitattu 25.8.2008. (venäjäksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa