Avaa päävalikko

Kurt Alfred Onni Wetterhoff (28. joulukuuta 1835 Helsinki11. helmikuuta 1892 Helsinki) oli ensimmäinen eräaiheista kirjoittanut suomalainen kirjailija. [1]

Wetterhoffin vanhemmat olivat Uudenmaan ja Hämeen laamannikunnan laamanni Georg Adolf Wetterhoff (1802–1886) ja Sofia Juliana Karolina Stjernvall. Hänen nuorempia sisariaan olivat Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopiston perustaja Fredrika Wetterhoff ja voimistelunopetuksen kehittäjänä tunnettu Mathilda Asp sekä vanhempi veljensä toimittaja, kirjailija Karl Gustaf Wetterhoff.

Onni Wetterhoff lopetti lukion kesken ja liittyi 1854 Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoonaan aliupseerina. Hän palveli armeijassa vuoteen 1859 saakka ja erosi sitten sieltä aliluutnanttina. Tämän jälkeen hän opiskeli Evon metsäopistossa valmistuen metsänhoitajaksi 1861.

Wetterhoff oli sitten Suomen metsähallituksen palvelukseen toimien metsänhoitajana ja sihteerinä. Myöhemmin Wetterhoff oli Tukholman läänin talousseuran palveluksessa metsänhoitajana, toimi jonkin aikaa näyttelijänä Helsingissä, johti ruotsalaista Pihkovan kuvernementissa Venäjällä toiminutta puutavaran vientiyritystä sekä toimi 1870-luvun lopulla parin vuoden ajan ravintola Kappelin vuokraajana Helsingissä. Hän aloitti kirjailijan uransa vasta muutettuaan Hämeenlinnaan. Onni Wetterhoff kuoli pitkään sairastettuaan 56-vuotiaana helmikuussa 1892,

Onni Wetterhoff oli naimisissa 1877–1879 ruotsalaisen Anna Nescherin kanssa ja heidän poikansa oli jääkäriliikkeessä toiminut Fritz Wetterhoff. [2][3]

TeoksiaMuokkaa

  • Samlade skizzer af Felix. 1869
  • Från skog och sjö: jagt- och fångstfärder. Z. Hæggströms, Stockholm 1883, 1887
  • Saloilta ja vesiltä : metsästys- ja pyyntiretkiä; suomentanut Koura. WSOY 1887 (Teoksen digitoitu versio (Project Gutenberg))
  • Bergön pyyntimiehet, suomentanut Aatto S. WSOY 1889
  • På jaktstigen i finska ödemarker : skildringar, kirjoittajat Onni Wetterhoff, Berndt Höök ja Arne Broberg. Schildt, Helsingfors 1936
  • Saloilta ja vesiltä, suomentanut Erkki Timonen, alkulause Matti Leikola. Metsälehti 2004

[4]

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa