Ompeluseurat
Ompeluseurat (myös: "ompeluyhdyskunnat", "ompelukerhot", "neulomakokoukset" tai "neulomakunnat") ovat tapaamisia, joissa ihmiset viettävät aikaa ja tekevät yhdessä käsitöitä usein hyväntekeväisyyden puolesta.
Historiaa muokkaa
Ompeluseurat ovat ollet 1800-luvulta alkaen laaja yhteiskunnallinen toiminnan muoto, joka on myös muodostanut merkittävän osan 1800-luvun hyväntekeväisyydestä. Suomessa ompeluseuroja edelsivät kaupungeissa perustetut rouvasväenyhdistykset, joiden jäseniksi hyväksyttiin säätyläisnaisia. Jo rouvasväenyhdistysten alkutaipaleelle liittyy tiiviisti hyväntekeväisyyden harjoittaminen, minkä oletetaan liittyvän senaikaiseen kristilliseen maailmankuvaan ja kristillisiin arvoihin.[1] 1800-luvulla lähes jokaisen naisen perustaitoihin katsottiin kuuluvaksi käsitöiden tekeminen, joten käsitöiden yhdistäminen rouvasväenyhdistysten toimintaan oli mutkatonta. Seurojen toiminta liittyi aluksi tiiviisti kristillisyyteen ja ompelemiseen, mutta ajan kuluessa seurojen toiminta muuttui maallisemmaksi, ja ompeluseuroista tuli ajoittain myös synonyymi naistenkeskiselle tapaamiselle, jossa ei välttämättä ommeltu tai tehty käsitöitä ollenkaan, vaan harrastettiin esimerkiksi kahvittelua, keskustelua ja laulua. Tätä merkitystä saatetaan edelleen käyttää humoristisesti naisten kokoontumisesta, mutta nimityksellä on usein lainausmerkit.[2][3]
Ompeluseuroja perustettiin aluksi kristillisten seurojen, raittius- ja nuorisoseurojen yhteyteen. Kokoontumispaikka oli useimmiten jonkun jäsenen omassa kodissa, jolloin ompeluseurojen toimintaan vakiintui yhteiset kahvihetket tarjoiluineen. Toiminnan laajentuessa suurimpien yhdistysten kokoontumispaikoiksi muodostuivat kansakoulut ja pappilat.[1][4] Hiljalleen ompeluseurojen toiminta laajeni naisten yhteiskunnalliseksi liikehdinnäksi, ja seuroja perustettiin hyvin laajasti joka puolella Suomea.[5]
1900-luvulle saakka ompeluseuroista puhuttiin nimillä rouvasväenyhdistykset, ompeluyhdyskunnat, neulomakokoukset tai neulomakunnat, ja nykyisin käytettävä termi alkoi yleistyä 1900-luvun taitteessa.
Suomalaisista ompeluseuroista tuli monille niiden emojärjestöille pian niiden kaikista merkittävin varainkeruumuoto, ja ompeluseuroja perustettiin yhä tiiviimmin. Myös esimerkiksi vapaapalokunnat ja Punainen risti ovat järjestäneet ompeluseuroja eri puolella Suomea.[6][7]
Ompeluseurat yhteiskunnallinen vaikuttamisen väylinä muokkaa
Valistushenkiset ompelu- ja käsityöseurat myös olivat monesti sekä naisten ensimmäinen askel kohti yhteiskunnallista osallistumista ja vaikuttamista, että tapa pitää naisten järjestäytymistä vähemmän poliittisena. Esimerkiksi vuonna 1908 Tampereella naisjärjestön perustaminen keskeytyi, kun sen tilalle ehdotettiin ompeluseuran perustamista.[8]
Toisaalta sitä ennen Tampereella vuonna 1859 perustettu ompeluseura edelsi aktiivisen ja yhteiskunnallisesti merkittäviä laitoksia perustaneen Tampereen rouvasväenyhdistyksen toimintaa. Rouvat kokoontuivat ensin kahdesti viikossa ompelemaan vaatteita köyhille lapsille, perustivat sitten köyhille tytöille tarkoitetun tyttökoulun, ja muuttivat vasta sen jälkeen nimensä rouvasväenyhdistykseksi, joka perusti suosittujen ilmaisten koulujen lisäksi myös lastenkodin, käsityökoulun ja työllistämispalvelut.[9]
Suomen sotien aikaan ompeluseurat olivat monien muuten toimintansa lakkauttaneiden naisjärjestöjen ainoaa aktiivista toimintaa.[10] Toisen maailmansodan jälkeen ompelukerhoihin liitettiin opintotoimintaa luentojen ja opintokerhojen muodossa.
Ompeluseurojen nykyisyys muokkaa
Nykyään Suomessa ompeluseuratoiminta on suuressa suosiossa, ja seuroja perustetaan monenlaisiin tarkoituksiin.
Esimerkiksi vuonna 2014 perustettu supersuosittu Ompeluseura-facebookryhmä on keskittynyt työelämän ja urasuunnittelun aiheisiin, ja toimii verkostoitumisen välineenä[11][12]. Sen lisäksi Suomessa on muun muassa akateemisia ompeluseuroja, anarkistisia ompeluseuroja ja koodareiden omia ompeluseuroja. Myös perinteinen ompeluun keskittyvä ompeluseuratoiminta on niin suosittua, että esimerkiksi facebookin Saumanvara-nimiseen suosittuun ompeluseuraan valitaan jäseniä nykyisin hakemuksen perusteella.[13]
Ompeluseuroja perustetaan myös monesti eläkeläisten toiminnaksi ja naisjärjestöjen yhteyteen.
Väen vähetessä maaseudulla ovat ompeluseurat myös eräs pienten paikkakuntien ihmisten viimeisimpiä yhteistoiminnan muotoja.[14] Edelleen ompeluseurojen toiminta on kuitenkin tiiviisti kytköksissä hyväntekeväisyyteen.[15]
Hengelliset ompeluseurat muokkaa
Ompeluseurat voi tarkoittaa myös hengellistä tilaisuutta, jonka hengellinen ohjelma on samatyyppinen kuin seuroissa: Raamatun lukemista ja selittämistä sekä hengellisten laulujen laulamista. Näissä tapahtumissa laulamisen ja puheen kuuntelun ohessa tehdään yhdessä käsitöitä myyjäisiin ja arpajaisiin. Käsityöt myydään ja tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen.[16] Hengellisiä ompeluseuroja on pidetty ja pidetään usein jonkun ihmisen kotona säännöllisin väliajoin, esimerkiksi viikon välein.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b annikka: Ompeluseurat nousivat kansanliikkeeksi 1800-luvulla MyHeritage Blogi. 7.6.2023. Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Juhlatila Matkanen Lahdessa matkanen.fi. ”Tädit olivat vieraanvaraisia ja pitivät usein kahvikutsuja. Heillä oli myös ”ompeluseura”, joka oli nimeltään Turhatouhu.” Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Suomi 100, Sukututkimus 100 :: Jalkasten sukuseura ry www.jalkastensukuseura.com. ”Aaron tyttären Helmi Jalkasen innoittamana perustettiin sukulaisnaisten ”ompeluseura”. Kerhon toiminta jatkui vuoteen 1979, jolloin kaksi Jalkas-naista siirtyi sukuyhdistyksen johtokuntaan. On mainittava, että naiset lahjoittivat 50 hopeista ehtoollispikaria Suonenjoen kirkolle.” Viitattu 10.4.2024.
- ↑ KOSKESTA VOIMAA - VALTA - RAITTIUSSEURAT 1870-1900 webpages.tuni.fi. Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Suomalainen Naisliitto - Naiskotiteollisuuskoulusta aktiiviseksi toimijaksi www.naisliittotornio.fi. ”Ompeluseuroista muodostui osa osaston perustoimintaa. Koska ne olivat suosittuja ja hyvä keino valistustyöhön ja varojen keräämiseen, kyläosastoja perustettiin peräti 11. Osasto avusti myös varattomia tyttöjä esimerkiksi kansanopisto-opiskeluun.” Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Naistyön historiaa Palokuntanaiset. Arkistoitu 14.1.2019. Viitattu 13.1.2019.
- ↑ Tampereen osaston historia Punainen risti Rednet. Viitattu 13.1.2019.
- ↑ Ompeluseuroista politiikkaan – Maalaisliiton poliittinen naisjärjestö jäi takamatkalaiseksi – Poliittisen historian oppiaineen blogi blogit.utu.fi. 30.3.2023. ”Naisjärjestön tilalle ehdotettiin valistushenkisten ompelu- ja käsityöseurojen perustamista paikallisyhdistyksien yhteyteen. Kokous jakautui näkemyksissään lähes tasan, myös naisten mielipide jakautui. Räsäsen näkemys voitti ja naisjärjestö jäi perustamatta useaksi vuosikymmeneksi.” Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Satu-Ilona Salminen: Tampereen Rouvasväenyhdistys Koskesta voimaa. Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Suomalainen Naisliitto - Naiskotiteollisuuskoulusta aktiiviseksi toimijaksi www.naisliittotornio.fi. ”Sotavuosina 1941 - 1944 Alatornion osastolla ei ollut toimintaa kokouksia lukuun ottamatta, mutta naisliittolaiset neuloivat ja ompelivat rintamavarusteita.” Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Armi Murto & Ompeluseura: Verkostot ovat timanttia kevytyrittäjälle UKKO.fi. Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Duunitori: Miksi lähes 30 000 naista haluaa olla osana uraverkostoa? Ompeluseuran perustaja Milla Halme kertoo, miksi naisten omille verkoistoille on tilausta Duunitori.fi. 9.6.2018. Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Suosittu ompeluseura valitsee tarkoin jäsenensä Yle Uutiset. 13.1.2014. Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Virkkauskahvila on moderni ompeluseura Warkauden Lehti. 24.12.2017. Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Ompelukerho ompelee eläinten hyväksi Yle Uutiset. 4.12.2010. Viitattu 10.4.2024.
- ↑ Hervannan Ompeluseurat jatkuvat kesään asti Tampereen herättäjäjuhlat. Viitattu 13.1.2019.