Avaa päävalikko
Omanissa kasvavia olibaani-puita, joista saadaan olibaanihartsia.
100 g olibaanihartsia.
Jemeniläistä olibaanihartsia.

Olibaanihartsi (arab. لبٌان‎, lubbān) eli frankinsensi on aromaattista pihkaa, jota saadaan olibaanien eli Boswellia-suvun puista, etenkin Boswellia sacra -puusta[1] eli temppeliolibaanista, joka kuuluu heimoon tohtorinpuukasvit.

Olbaanien hartsia käytetään suitsukkeena, hajuvesissä ja lääkeaineena[2].

HistoriassaMuokkaa

Muinaisessa Egyptissä palsamoijat sulloivat frankinsensia faaraoiden ruumiisiin ja hautoihin[2]. Sen tuhka jauhettiin silmämeikiksi[2]. Rabbit polttivat sitä uhrilahjana Jerusalemin temppeleissä[2]. Profeetta Muhammed suositteli sitä käytettävän tuholaisten torjuntaan[3]. Sitä käytettiin myös kiinalaisessa lääkeopissa[2].

Olibaanihartsia on käytetty paljon uskonnollisissa menoissa. Se on mainittu Raamatussa useaan otteeseen, ja se oli mirhamin ohella toinen niistä suitsukkeista, jotka Itämaan tietäjät toivat Jeesukselle lahjaksi (Matt. 2:11).[1]

Frankinsensi mainitaan myös Talmudissa[4].

LääkeaineenaMuokkaa

Somalit ovat käyttäneet frankinsensiä niveltulehduksen hoitoon. Cardiffin yliopiston tutkijat uskovat, että harvinaisen Boswellia frereana -kasvin pihkan ainesosa hillitsee sellaisten tulehdusaineiden tuotantoa, jotka hajottavat rustoa.[5]

Olibaanihartsin ainesosilla (engl. incensole acetate) voi olla masennusta vähentävää vaikutusta.[6][7]

Olbaanihartsia käytetään myös purukumina hampaiden puhdistukseen[8].

TuotantoMuokkaa

Olbaanihartsia kerättäessä kypsän boswellia-kasvin kylkeen viilletään haava, josta virtaa pihka, joka kuivaa puun pintaan ruveksi, joka kerätään ja jalostetaan öljyksi tai suitsukkeeksi.[2]

Nykyisin olibaanihartsin keskeisin lähde on Boswellia papyrifera, mutta sen kanta on romahtamassa[9].

Parhaana suitsukkeena pidetään Omanista ja Jemenistä saatavaa temppeliolibaanin suitsukepihkaa, mutta sitä ei kuitenkaan mene vientiin. Somaliassa kasvaa vientipihkan tuottamiseen Boswellia frereana, jonka pihka ei ole laadultaan yhtä hyvää.[1]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Päivi Arvonen: Suitsukkeen syntysijoilla Omanissa Kirkko ja kaupunki. 20.12.2005. Viitattu 10.8.2008. [vanhentunut linkki]
  2. a b c d e f JoAnna Klein: Could This Be the End of Frankincense? The New York Times. 5.7.2019. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)
  3. Aromatic Plant Species Mentioned in the Holy Qura’n and Ahadith and Their Ethnomedicinal Importance Science Alert. Viitattu 14.7.2019.
  4. Babylonian Talmud: Sanhedrin 43 www.come-and-hear.com. Viitattu 14.7.2019.
  5. A wise man's treatment for arthritis: Frankincense? ScienceDaily. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)
  6. "Incensole acetate reduces depressive-like behavior and modulates hippocampal BDNF and CRF expression of submissive animals" (2012). J Psychopharmacol. 26 (12). doi:10.1177/0269881112458729. 
  7. Incensole acetate, an incense component, elicits psychoactivity by activating TRPV3 channelsin the brain The FASEB Journal article fj.07-101865. Published online May 20, 2008.
  8. Andy Newman: Frankincense and Mirth The New York Times. 17.7.2008. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)
  9. Pieter A. Zuidema, Frank J. Sterck, Motuma Tolera, Mindaye Teshome, Wubalem Tadesse, Ute Sass-Klaassen: Frankincense in peril. Nature Sustainability, 2019-07, nro 7, s. 602–610. doi:10.1038/s41893-019-0322-2. ISSN 2398-9629. Artikkelin verkkoversio. en
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.