Avaa päävalikko

Okaruusu (Rosa sherardii, syn. Rosa tomentosa subsp. sherardii[1]) on eurooppalainen ruusulaji. Suomessa se on harvinainen ja luokiteltu Manner-Suomessa uhanalaiseksi lajiksi.[2] Ahvenanmaalla laji on rauhoitettu.[3]

Okaruusu
Rosa tomentosa 260611a.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Suku: Ruusut Rosa
Laji: sherardii
Kaksiosainen nimi

Rosa sherardii
Davies

Katso myös

 Commons-logo.svg Okaruusu Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Okaruusu on tavallisesti lyhyitä juurivesoja muodostava, pystyhkö, tiheähaarainen pensas. Oksat ovat pitkiä ja kaarevia. Se kasvaa 1–3 metriä korkeaksi. Varret ovat usein tyvestä polvekkeisia. Vankanpuoleiset ja pitkät piikit ovat suoria tai hieman käyriä. Nuorissa varsissa piikit ovat usein tiheässä. Lehtien korvakkeet ovat kapeakärkisiä, tavallisesti ulospäin käyriä. Lehdet ovat harmaanvihreitä kerrannaislehtiä. Teräväkärkiset lehdykät ovat soikeita, suippoja, tavallisesti toissahaisia ja pehmeäkarvaisia. Lehdet tuoksuvat hartsille. Punainen kukka on yksittäinen tai 2–6-kukkaisena huiskilona. Kukkaperä on 1–3 cm pitkä ja nystykarvainen. Verholehdet ovat liuskaisia. Okaruusu kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kiulukat ovat 1,2–2 cm pitkiä, hieman pitkänomaisia ja joskus nystykarvaisia. Kiulukat kypsyvät syyskuussa, mutta säilyvät pitkään kovina.[4][5]

Okaruusu on hyvin muunteleva ja ilmeisesti risteymäsyntyinen. Suomessa kasvavista ruusulajeista okaruusu muistuttaa iharuusua (R. mollis). Iharuusun korvakkeet ovat kuitenkin pienempiä ja lehdykät tylppäkärkisiä.[5]

LevinneisyysMuokkaa

Okaruusu kasvaa ainoastaan Euroopassa. Sitä tavataan Skandinavian eteläosissa, Britteinsaarilla sekä paikoitellen Keski- ja Itä-Euroopassa lähinnä vuoristoseuduilla.[6] Suomessa okaruusua tavataan useilla paikoilla Ahvenanmaalla sekä muutamassa paikassa Varsinais-Suomen rannikolla. Osa lajin tunnetuista esiintymistä saattaa olla risteymiä tai viljelysperäisiä karkulaisia.[5]

ElinympäristöMuokkaa

Okaruusu on kalkinsuosija. Suomessa se kasvaa lehtoniityillä, laidunmailla, lehdoissa ja tienvierillä. Lajia uhkaa lähinnä kasvupaikkojen metsittyminen ja rakentaminen.[5]

LähteetMuokkaa

  • Kettunen, Taina: Okaruusu. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 228–229.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

ViitteetMuokkaa

  1. Catalogue of Life: 2014 Annual Checklist
  2. Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 12.3.2010.
  3. Ålands flora 2008, s. 57.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 247.
  5. a b c d Kettunen 1997, s. 228–229.
  6. Den virtuella floran: Luddros (ruots.) Viitattu 12.3.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa