Avaa päävalikko

Iharuusu (Rosa mollis, syn. R. villosa ssp. mollis) on Euroopassa kasvava ruusulaji. Suomessa sitä tavataan lähinnä etelärannikolla.

Iharuusu
Rosa pomifera - wolley dod's apple rose - desc-open flower.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Suku: Ruusut Rosa
Laji: mollis
Kaksiosainen nimi

Rosa mollis
Sm.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Iharuusu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Iharuusu Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Iharuusun kiulukoita.

Iharuusu kasvaa 50–150 cm korkeaksi. Sen varsi on harvahaarainen. Suorat, hennohkot piikit ovat pareittain ja niitä on harvassa. Lehden korvakkeet ovat leveäkärkisiä ja tavallisesti sisäänpäin käyriä. Lehti on kerrannaislehti. Pyöreähköt lehdykät ovat tylppiä, toissahaisia, pehmeäkarvaisia ja tuoksuvat hartsille. Punaiset kukat ovat 1–3 kukan ryhmissä. Kukkaperä on noin 1 cm:n pituinen ja nystykarvainen. Verholehdet ovat kapeita ja liuskaisia tai ehyitä. Iharuusu kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Hedelmä on 1–1,5 cm pitkä, pallomainen ja usein nystykarvainen kiulukka. Kiulukat kypsyvät ja pehmenevät jo elokuussa.[1]

Suomessa tavattavista ruusuista iharuusu muistuttaa eniten okaruusua (R. sherardii).[1]

LevinneisyysMuokkaa

Iharuusun levinnäisyysalue Euroopassa on hajanainen. Yleisimmin sitä tavataan Britteinsaarilla, Norjassa rannikkoalueilla Lofooteille saakka, Etelä- ja Keski-Ruotsissa, Tanskassa ja Kaukasuksella. Lisäksi lajia tavataan satunnaisesti eri puolelta Eurooppaa ja Turkkia.[2] Suomessa iharuusua tavataan lähinnä Etelä-Suomen rannikkoseudulla, missä se on paikoin yleinen.[3]

ElinympäristöMuokkaa

Iharuusu kasvaa lehtojen reunuksissa, kivikkorinteillä, laidunmailla ja tienreunuksilla. Se suosii kalkkipitoista maaperää.[1][4]

LähteetMuokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 247.
  2. Den virtuella floran: Hartsros (ruots.) Viittattu 15.3.2010.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Iharuusun levinneisyys Suomessa Viitattu 15.3.2010.
  4. Ålands flora 2008, s. 189.

Aiheesta muuallaMuokkaa