Oikeusvaltio

valtio, jonka toiminta on sidottu oikeuteen ja joka ei puutu mielivaltaisesti yksityisten vapauspiiriin
(Ohjattu sivulta Oikeusvaltioperiaate)

Oikeusvaltio (saks. Rechtsstaat) on valtio, jonka toiminta on sidottu oikeuteen ja joka ei puutu mielivaltaisesti yksityisten henkilöiden vapauspiiriin.[1] Oikeusvaltio on valtiosääntöoikeuden keskeisimpiä lähtökohtia. Valtiosääntö ja perustuslaki ovat systemaattiselta kannalta oikeusvaltioperiaatteen johdannaisia.[2]

Vaaka on yleinen oikeudenmukaisuuden symboli
Vaaka on yleinen oikeudenmukaisuuden symboli

Oikeusvaltion käsite syntyi Saksassa 1800-luvulla. Käsitteen taustahistoriaan kuuluvat sekä Montesquieun[3] että Immanuel Kantin[4] oikeusfilosofia.

Suomessa oikeusvaltioperiaatteesta säädetään Suomen perustuslain 2 § 3 momentissa: "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."[5] Hallituksen esityksen mukaan kyseessä on kuitenkin vain kahdesta oikeusvaltioperiaatteen olennaisesta ainesosasta.[6]

Oikeusvaltion sisältö muokkaa

Antero Jyrängin määritelmän mukaan oikeusvaltion määritelmään sisältyy kuusi ainesosaa:

Kaarlo Tuori on ryhmitellyt oikeusvaltioteoriat aineellisiin ja muodollisiin. Saksalaisen varhaisperustuslaillisen koulukunnan edustamassa aineellisessa oikeusvaltioteoriassa oikeus on olemassa itsenäisesti, valtiosta ja suvereniteetistä riippumattomasti. Myöhäisperustuslaillisen koulukunnan edustamassa muodollisessa oikeusvaltioteoriassa oikeus samaistuu valtion itsensä antamiin normeihin, joilla se rajoittaa itse itseään ja toimintamahdollisuuksiaan.[7]

Ruotsalainen oikeustieteilijä Åke Frändberg on huomauttanut tendenssistä "pumpata" oikeusvaltion käsite, samoin kuin muut arvolatautuneet käsitteet kuten demokratia, oikeusvarmuus ja vapaus, täyteen kaikella mahdollisella positiiviseksi koetulla, jolloin on vaarana, että siitä tulee eräänlainen retorinen ilmapallo.[8]

Vastaavia käsitteitä muokkaa

Isossa-Britanniassa ja angloamerikkalaisissa maissa oikeusvaltiota vastaava käsite on rule of law. Euroopan unionin lainsäädännössä näitä käsitteitä käytetään toistensa käännöksinä. Kuitenkin Jyrängin mukaan käsitteet eivät ole samansisältöisiä. Hänen mukaansa keskeistä rule of law -käsitteessä on vaatimus, että mahdollisimman monet yhteiskunnallisista ristiriidoista saadaan muunnetuiksi tuomioistuinasian muotoon ja ratkaistavaksi tuomioistuimessa.[3] Englantilaisessa valtiosääntödoktriinissa rule of law -käsitteen aseman vakiinnutti A. V. Dicey 1800-luvulla.[9]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Jyränki, Antero: Valta ja vapaus. Helsinki: Talentum, 2003.
  • Tuori, Kaarlo: Julkisoikeuden perusteet. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2000.
  • Tuori, Kaarlo: Oikeuden ratio ja voluntas. Helsinki: WSOYpro, 2007.

Viitteet muokkaa

  1. Tuori, Kaarlo: Oikeustiede:oikeusvaltio Tieteen termipankki. Viitattu 24.11.2022.
  2. a b Jyränki 2003, s. 249
  3. a b Jyränki 2003, s. 250
  4. Tuori 2000, s. 23
  5. Suomen perustuslaki Finlex. Arkistoitu 12.11.2022. Viitattu 9.11.2022.
  6. HE 1/1998, s. 74. Eduskunta.
  7. Tuori 2000, s. 24–25
  8. Tuori 2007, s. 225
  9. Tuori 2007, s. 226

Kirjallisuutta muokkaa

  • Aarnio, Aulis; Uusitupa, Timo (toim.): Oikeusvaltio. Vantaa: Lakimiesliiton kustannus, 2002. ISBN 952-14-0548-1
  • Raitio, Juha: Oikeusvaltion ääriviivat. Helsinki: Alma Talent, 2017. ISBN 978-952-14-3313-9
  • Viljanen, Jukka; Perttola, Laura; Mäntylä, Niina (toim.): Tieto, valta ja vaikuttaminen oikeusvaltiossa. Helsinki: Gaudeamus, 2023. ISBN 978-952-345-214-5