Oi saavu jo, Immanuel

virsi

Veni, veni Emmanuel on keskiajalta juontuviin adventin ajan oi-antifoneihin pohjautuva virsi. Latinankieliset antifonit on ajoitettu 700-luvulle, Ranskasta peräisin oleva sävelmä 1400-luvulle. Laulu on julkaistu ensimmäisen kerran 1710.[1] Sävelmä on löydetty 1400-luvun lopulta peräisin olevassa pariisilaisessa käsikirjoituksessa.[2] Joulua edeltävien seitsemän iltajumalanpalveluksen antifonit esiintyvät virressä ajallisessa järjestyksessään sillä poikkeuksella, että viimeinen antifoni on siirretty ensimmäiseksi säkeistöksi.[3]

Oi saavu jo, Immanuel
säveltäjä "Bone Jesu dulcis cunctis" (anon., 1400-l.)
sanoittaja latinalaiset Oi-antifonit
suomentaja Mikael Agricola 1544, Niilo Rauhala 1995
virsikirjan numero 756
virsikirjaan 2000?


Oi saavu jo, Immanuel
säveltäjä "Bone Jesu dulcis cunctis" (anon., 1400-l.)
sanoittaja latinalaiset Oi-antifonit
suomentaja Mikael Agricola 1544, Niilo Rauhala 1996
virsikirjan numero 933
virsikirjaan 2015
"Veni, veni, Emmanuel" (Peter Zagar)

Englantilainen pappi ja virsirunoilija John M. Neale on 1800-luvulla muokannut latinalaisen hymnin pohjalta englanninkielisen virren "Draw Nigh, Draw Nigh, Emmanuel", jossa toistuvat oi-antifonien puhuttelut (O come Emmanuel, Rod of Jesse, Dayspring, Key of David, Lord of Might). Virsi on englanninkielisen maailman adventtiajan perusvirsiä riippumatta kirkkokunnasta, ja virren nykyiset käännökset pohjautuvat Nealen tekstiin. Sen on laskettu kuuluvan kahdenkymmenen eniten levinneen virren joukkoon.[2]

Hymnin on suomentanut Mikael Agricola.[4] Se on Argricolan Rukouskirjassa otsikolla ”Se Rucous / O sapientia / ennen Saarnaa”, suorasanaisena tekstinä.[5]

Niilo Rauhala on kääntänyt hymnin Nealen tekstin pohjalta – Rauhalalla on itse asiassa kaksi eri käännöstä alkusanoilla "Oi saavu jo, Immanuel", vuosille 1995 ja 1996 päivätyt. Virsi on julkaistu vuoden 1996 käännöksenä Ruotsin kirkon virsikirjassa (numerolla 423) sekä Virsikirjan lisävihkossa (933). Vuoden 1995 suomennos on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa jumalanpalveluslaulujen osastossa (756) eri sävelmällä, keskiaikaisella saksalaisella sävelmällä vuodelta 1539. Perinteisellä sävelmällään se on Siionin lauluissa (1). Anssi Simojoen suomentamana "Oi saavu, saavu, oi Immanuel" virsi on kokoelmassa Luterilaisia virsiä (753). Helsingin katolisen hiippakunnan virsikirjassa Cantemus on oi-antifonit latinankielisinä ja suorasanaisesti suomennettuina numerolla 30, sekä Niilo Rauhalan virtenä, jonka sävelmä on saksalainen vuodelta 1852.[6]

LähteetMuokkaa

  1. Notes on The 'O' Antiphons & Veni, Emmanuel Hymns and Carols of Christmas. Viitattu 5.4.2020. (englanniksi)
  2. a b Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 3 Psalmerna 421-651 Liturgiska sånger 652-700, s. 17. Visby: Wessmans musikförlag AB, 2019. ISBN 978-91-877-1068-1. (ruotsiksi)
  3. Michael Martin: Veni, Veni Emmanuel Treasury of Latin Prayers. Viitattu 5.4.2020. (englanniksi)
  4. 756 Oi saavu jo, Immanuel virsikirja.fi. Viitattu 15.4.2020.
  5. Rukouskirjan loppuosa kollehtarukouksista lähtien ([A-I-629]) kaino.kotus.fi. Viitattu 15.4.2020.
  6. Cantemus. Helsingin katolisen hiippakunnan laulukirja. Helsingin hiippakunnan liturginen toimikunta, Katolinen tiedotuskeskus, 2012. ISBN 978-952-9627-71-4.

Aiheesta muuallaMuokkaa