Nurmi (Tusinan piiri)

Nurmi[1] (ven. Нурма, Nurma) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Venäjällä Leningradin alueen Tusinan piirissä. Se sijaitsee 9 kilometriä Tusinan kaupungista itään. Kunnassa on 3 300 ja kylässä 3 100 asukasta (vuonna 2010).

Kunnan pinta-ala on 138 neliökilometriä. Pohjoisessa se rajoittuu Kirovskin piiriin, idässä Tusinan piirin Hattulan kuntaan, etelässä ja lännessä Tusinan kaupunkiin ja luoteessa Lomkan kaupunkikuntaan. Pinta-alasta 77,8 % on osittain soistunutta metsää ja 15,9 % maatalousmaata. Suurimmat vesistöt ovat Pentikäisenjärvi ja Voittolanjoki.

Nurmen kuntaan kuuluvat keskuskylän lisäksi Korkan (ven. Горки, Gorki) ja Savotan (Жоржино, Žoržino) kylät. Entisten Metsäpirtin (Нечеперть, Netšepert) ja Kylväjän (Кюльвия, Kjulvija) kylien paikalla on puutarhapalsta-alueita.

Ruotsin vallan aikana kylässä asui inkerinsuomalaisia, mutta Suuren Pohjan sodan jälkeen asukkaat pakenivat muualle, esimerkiksi Nurmesta kotoisin ollut Olli Matinpoika Julli kuoli vuonna 1709 Pyhtäällä.[2] Nurmen kylä mainitaan Venäjällä ensimmäisen kerran 1700-luvulla, jolloin keisarinna Elisabet lahjoitti seudun maat rippi-isälleen Fjodor Dubjanskille. Myöhemmin ne kuuluivat Hattulan kartanonherroille. Nurmi oli metsien ja soiden ympäröimä pikkukylä, johon 1800-luvulla rakennettiin Balašovin tilallissuvun metsästysmaja. Kylän talonpojat olivat venäläisiä, jotka kuuluivat Hattulan ortodoksiseen seurakuntaan. 1870-luvulla alueelle alkoi saapua virolaisia Liivinmaan kuvernementista, koska he olivat maaorjuden lakkauttamisen jälkeen jääneet ilman maata. Nurmen pohjoispuolelle oli silloin rakennettu uusi kylänosa, joka sai sittemmin nimi "Estonskij" (ven. Эстонский). Vuonna 1926 kylässä oli 55 taloa ja 225 asukkaita.[3] Vuonna 1933 Nurmi kuului Estonskin kansallisen kyläneuvostoon. Kurjien olojen vuoksi kaikki paikkakunnan virolaiset lähtivät keväällä 1942, saksalaismiehityksen aikana, Viroon.[2]

Neuvostoaikana kunnassa harjoitettiin turpeen tuotantoa. Vuonna 1974 kylään rakennettiin Neuvostoliiton suurin siankasvatuskompleksi. Kunnan kautta kulkee Kemppaalan ja Hattulan välinen R-40-maantie sekä Tusinasta Hattulaan johtava rautatie. Nurmesta on linja-autoyhteys Tusinaan.

Paikallisista elinkeinoista tärkein on maatalous, joka on erikoistunut sianlihan ja rehun tuotantoon. Lisäksi viljellään vihanneksia ja perunaa. Maatalousyrityksiä ovat Rjurik-Agron suursikala ja Tusinan rehuseostehdas. Kolme neljäsosaa asukkaista käy työssä kunnan ulkopuolella, heistä viidesosa Pietarissa.

Palveluihin kuuluvat lastentarha, koulu, kerhotalo, lasten taidekoulu, kirjasto, terveysasema, posti, pankki sekä joukko kauppoja. Nurmen kylässä toimii ortodoksinen seurakunta.

Nähtävyyksiä ovat Pokrovan kirkon rauniot ja keskiaikainen asuinpaikka Tsaritsyna Gorassa, kaksi sotamuistomerkkiä sekä Metsäpirtin hautapaikka.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 167. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. a b Robin Easton: Järvisaaren Suomalaiset 1702–1943 Inkerin kulttuuriseura, 2013.
  3. Inkeriläisten asuttujen paikkojen luettelo vuosien 1926-1928 Leningradin alueen väenlaskun ainehiston mukaan scribd.com.