Nuoren Wertherin jäljillä
Nuoren Wertherin jäljillä on suomalainen draamaelokuva vuodelta 2013. Sen on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut Jarmo Lampela. Suomenlinnassa kuvattu elokuva kertoo keski-ikäisestä kuvanveistäjästä, joka saa tietää poikansa kuolleen. Hän ei ollut tavannut poikaansa puoleentoista vuosikymmeneen – niinpä hän alkaa ottaa selvää tämän elämänvaiheista.
Nuoren Wertherin jäljillä | |
---|---|
Ohjaaja | Jarmo Lampela |
Käsikirjoittaja | Jarmo Lampela |
Perustuu | Ulrich Plenzdorfin näytelmään Nuoren W:n uudet kärsimykset |
Tuottaja | Jarmo Lampela |
Säveltäjä | Petri Nieminen |
Kuvaaja | Aarne Tapola |
Leikkaaja | Kauko Lindfors |
Lavastaja | Tomi Lauri |
Pääosat |
Juha Kukkonen Jyri Ojansivu Iina Kuustonen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Vegetarian Films |
Ensi-ilta | 22. marraskuuta 2013 |
Kesto | 95 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Nuoren Wertherin jäljillä perustuu Ulrich Plenzdorfin kollaasiromaaniin ja näytelmään Nuoren W:n uudet kärsimykset vuodelta 1972. Plenzdorfin teos pohjautuu taasen Johann Wolfgang von Goethen klassikkoteokseen Nuoren Wertherin kärsimykset vuodelta 1774.[1] Elokuva on julkaistu myös DVD:nä.
Näyttelijät
muokkaaJuha Kukkonen | … | Viitanen, kuvanveistäjä |
Jyri Ojansivu | … | Eero Viitanen, edellisen poika |
Iina Kuustonen | … | Katri, Eeron kolmikymppinen rakkaus |
Meri Nenonen | … | Hannele, Viitasen vaimo |
Aarni Kivinen | … | Lempinen |
Santtu Karvonen | … | Timo |
Asko Vaarala | … | Ville |
Ona Kamu | … | Katrin työkaveri |
Juoni
muokkaaSuomenlinnassa asuva kuvanveistäjä Viitanen ei ole tavannut poikaansa Eeroa viiteentoista vuoteen. Hän saa tiedon Eeron kuolemasta, minkä jälkeen häntä alkaa kiinnostaa, millainen ihminen Eerosta kasvoi yhdeksäntoistavuotiseksi jääneen elämänsä aikana. Käy ilmi, että Eero muutti Suomenlinnaan ja kävi tapaamassa isäänsä ja tämän uutta vaimoa huoltomieheksi naamioituneena. Eerolla oli myös rakkaussuhde Suomenlinnassa: 30-vuotias Katri. Viitanen etsii Katrin käsiinsä. Katri on naimisissa oleva päiväkodin työntekijä.
Eero on elokuvassa mukana paitsi takaumissa, myös nykyhetkessä haamuna, joka kommentoi elävien puuhasteluja. Lyhyen elämänsä aikana hän yritti olla kuvataiteilija, mutta sai aikaan vain epäonnistuneita tekeleitä. Lopussa paljastuu hänen todellinen lahjakkuutensa. Myös Eeron kuolinsyy paljastuu vasta loppuminuuteilla.
Arviot
muokkaaHelsingin Sanomien Nyt-liitteen Pertti Avola arvioi Nuoren Wertherin jäljillä ”luontevaksi” ja ”varmaotteiseksi” elokuvaksi, joka keskivaiheillaan tosin hieman onnahtelee. Avola piti näyttelijöiden työskentelyä hyvänä, Ojansivun Eero-tulkintaa jopa erittäin hyvänä.[1] Telvis.fi arvioi elokuvan ”viihdyttäväksi draamaksi”, jossa Eeron vaiheiden vähittäinen paljastuminen pitää jännitettä yllä.[2]
Savon Sanomien Jussi Virratvuori piti teosta juonensa osalta ”lapsenomaisena” ja ”yksitotisena”. Kerronnan hän arvioi kömpelöhköksi, vaikkakin eräät juonen yllätykset toimivat. Näyttelijöiden suoriutumista Virratvuori kehui; Kuustosen Katri-tulkinta oli hänen mielestään vaikuttava, vähäeleinen ja läsnäoleva.[3] Katrin rooli on Kuustosen ensimmäinen pääosa valkokankailla.
Huomioita
muokkaaElokuvassa avioparia näyttelevät Juha Kukkonen ja Meri Nenonen ovat aviopari myös tosielämässä ja he asuvat Suomenlinnassa.[4] Jyri Ojansivu näytteli lapsuudessaan ja teinivuosinaan useissa Jarmo Lampelan ohjaamissa elokuvatuotannoissa.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Avola, Pertti: Nuoren Wertherin jäljillä on luonteva ja varmaotteinen elokuva Helsingin Sanomat. 21.11.2013. Viitattu 19.2.2021.
- ↑ Nuoren Wertherin jäljillä. Telvis.fi. Arkistoitu 3.9.2014. Viitattu 19.2.2021.
- ↑ Virratvuori, Jussi: Nuoren Wertherin jäljillä Savon Sanomat. 21.11.2013. Viitattu 19.2.2021.
- ↑ Metsä-Pauri, Maija: Meri Nenosen monet kasvot. Suomenlinnan sanomat, 2006, nro 4, s. 8. Suomenlinnaseura ry. Arkistoitu 19.4.2014. (pdf) Viitattu 19.2.2021. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa- Nuoren Wertherin jäljillä. Midnight Sun Film Festival. 11.–15.6.2014. Arkistoitu 2.6.2014. Viitattu 19.2.2021.