Norodom I
Norodom I (khmeriksi ព្រះបាទនរោត្តម, ennen valtaannousua Ang Vodey; 3. helmikuuta 1834 Angkor Borey – 24. huhtikuuta 1904 Phnom Penh) oli Kambodžan kuningas vuosina 1860–1904. Norodomin aikana Kambodža vapautui Thaimaan ja Vietnamin vaikutusvallasta mutta ajautui Ranskan protektoraatiksi ja lopulta osaksi Ranskan Indokiinaa.
| Norodom I | |
|---|---|
 | |
| Kambodžan kuningas | |
| Valtakausi | 19. lokakuuta 1860 – 24. huhtikuuta 1904 |
| Kruunajaiset | 3. kesäkuuta 1864 |
| Edeltäjä | Ang Duong |
| Seuraaja | Sisowath I |
| Syntynyt |
3. helmikuuta 1834 Angkor Borey, Kambodža |
| Kuollut |
24. huhtikuuta 1904 (70 vuotta) Phnom Penh, Kambodža |
| Puoliso | 47 vaimoa |
| Lapset | 61 lasta |
| Suku | Norodom |
| Isä | Ang Duong |
| Äiti | Samdech Preash Biyor BoromCheatKsatrey |
| Uskonto | Theravada-buddhalaisuus |
Yksityiselämä muokkaa
Kuninkaalliseen perheeseen kuului vuonna 1866 noin 1 500 henkeä. Norodomilla itsellään oli ainakin 37 vaimoa ja 60 lasta. Jalkavaimojen lukumäärästä ei ole tietoa. Etienne Aymonier, Ranskan edustaja Kambodžassa 1879–1881, valitti, että suurin osa maan varallisuudesta meni tämän suuren kuninkaallisen perheen elättämiseen. Ranskalaiset yrittivät vuonna 1913 selventää tilannetta tekemällä sukututkimuksen mutta epäonnistuivat siinä.[1]
Hallituskausi muokkaa
Ranskan protektoraatiksi muokkaa
Norodom vietiin 14-vuotiaana Bangkokin hoviin, josta hänen sallittiin palata Kambodžaan vasta vuonna 1858. Hän nousi kuninkaaksi, kun hänen isänsä Ang Duong kuoli vuonna 1860. Isänsä tavoin Norodomin tavoitteena oli estää Vietnamin ja Thaimaata sekaantumasta liian paljon maan asioihin. Ratkaisuna tähän he näkivät liittoutumisen valtion kanssa, joka oli vahvempi kuin Thaimaa tai Vietnam. Vuonna 1863 Norodom solmikin protektoraattisopimuksen Ranskan kanssa. Sopimukseen syntyyn vaikutti merkittävästi katolilainen lähetyssaarnaaja Jean-Calude Miche, minkä ansiosta katolinen kirkko sai etuoikeuksia maassa. Sopimuksen mukaan Ranska nimitti neuvonantajan hoviin (”résident”) ja lisäksi ranskalaiset henkilöt ja yritykset saivat käydä vapaasti kauppaa Kambodžassa.[2]
Vietnam ei juurikaan reagoinut sopimukseen, mutta Thaimaan kuningas Mongkut oli raivoissaan. Lepyttääkseen thaimaalaiset Norodom solmi Mongkutin kanssa salaisen sopimuksen joulukuussa 1863. Käytännössä sopimus kumosi Norodomin ja Ranskan välisen protektoraattisopimuksen. Norodom I kruunattiin 3. maaliskuuta 1864. Hänen asemansa Kambodžan kuninkaana vahvistettiin saman vuoden kesäkuussa, jolloin siihen osallistuivat sekä Ranskan että Thaimaan edustajat. Elokuussa 1864 Thaimaan ja Kambodžan välinen salainen sopimus vuoti julkisuuteen singaporelaisessa sanomalehdessä. Se luonnollisestikin suututti ranskalaiset, eikä heidän luottamuksensa Norodomiin koskaan palannut entiselleen.[2]
Ranskalaiset olivat aloittaneet sopimuksen solmimisen jälkeen Kambodžan ”sivistämiskampanjan” eli eurooppalaisten arvojen istuttamisen maahan. Ranskalaiset lakkauttivat orjuuden (noin 16 % kambodžalaisista oli tuolloin orjia) ja yksityistivät maaomaisuuden. Koko maa oli aikaisemmin ollut periaatteessa kuninkaan omaisuutta. Yksityistämisen syynä oli raha. Mekong-joen käyttö kauppareittinä Kiinaan oli osoittautunut mahdottomaksi, ja siksi maahan piti luoda tuottava verotusjärjestelmä.[2]
Poukombon kapina muokkaa
Norodom oli hyvin myötämielinen ranskalaisia kohtaan. Hän oli heidän kanssaan kaikesta samaa mieltä mutta juonitteli sitten tarpeen vaatiessa ranskalaisten selän takana itselleen mieluisemman ratkaisun. Tähän lienee ollut syynä se, miten siirtomaavallat olivat muualla Aasiassa nujertaneet avoimen vastarinnan.[3] Norodomin politiikka ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia. Ensimmäistä ranskalaisten vastaista kapinaa johti Assoa, joka väitti olevansa prinssi Ang Emin poika. Assoan kapina kesti 1862–1866.[3]
Vuonna 1866 alkoi uusi kapina. Kambodžalainen munkki väitti olevansa Poukombo, kuningas Ang Chan II:n lapsena kuollut poika. Poukombo syytti Norodomia maanpetoksesta ja kehotti kaikkia yhtymään kapinaan ranskalaisia vastaan. Kesäkuussa 1866 kapinalliset lähtivät marssille kohti Phnom Penhiä. Kapinalliset menestyivät aluksi taistelussa armeijaa vastaan, mutta kun ranskalaiset aloittivat vastahyökkäyksen tammikuussa 1867, he löivät kapinallisten joukot helposti. Poukombo pakeni Laosiin, ja kun hän palasi joulukuussa 1868, hänet vangittiin ja tapettiin.[3]
Vaikka Poukombon kapina oli lyhyt, sillä oli merkittävä vaikutus Kambodžan historiaan. Kaksi Poukombon luutnanttia onnistui pakenemaan, ja he jatkoivat taistelua ranskalaisia vastaan seuraavat 20 vuotta. Tarinat kapinasta jäivät elämään kansan suussa, ja niitä kerrottiin myöhemmin muun muassa Saloth Sarille, joka tunnetaan paremmin Pol Potina.[3]
Uusi pääkaupunki: Phnom Penh muokkaa
Kambodžan pääkaupunkina oli vaihdellut khmerien valtakunnan tuhon jälkeen joko Lovek, Udong tai Phnom Penh, joiden välillä hovi sukkuloi. Vuonna 1866 maan pääkaupungiksi vakiintui Phnom Penh, mihin yhtenä syynä oli ranskalainen byrokratia. Samana vuonna alkoi myös nykyisen kuninkaanlinnan rakentaminen.[3]
Kambodžan ja sen hovin ylläpito oli kallista Ranskalle, ja siksi Ranska ehdotti protektoraattisopimuksen uudistamista. Maaliskuussa 1884 Ranska vaati Norodomia allekirjoittamaan uuden sopimuksen. Norodom teki sen vasta kesäkuussa 1884, kun Ranskan laivasto saapui paikalle ja uhkasi pakottaa Norodomin luopumaan kruunusta.[3]
Si Vothan kapina muokkaa
Uuden protektoraattisopimuksen myötä Ranska alkoi suunnitella Kambodžan muuttamista protektoraatista siirtomaaksi, koska siirtomaan hallinta olisi yksinkertaisempaa. Tammikuussa 1885 alkoi kuitenkin uusi kapina, jota johti Norodomin velipuoli Si Votha. Si Vothan kapina oli ennen kaikkea sissisotaa. Ranskan armeija ei pystynyt kukistamaan sissiliikettä ja joutui neuvotteluyritysten kariuduttua turvautumaan kostotoimiin. Kapina päättyi vasta, kun Norodom lähti kiertämään maaseutua ja suostutteli kapinalliset lopettamaan sissisotansa. Si Vothaa ei saatu koskaan kiinni, ja hän kuoli viidakossa vuonna 1890.[4]
Vuosi kapinan päättymisen jälkeen Kambodža liitettiin vuonna 1887 Ranskan Indokiinaan.[5]
Viimeiset vuodet muokkaa
Si Vothan kapinan jälkeen Ranska päätti modernisoida Kambodžan ja etenkin Phnom Penhin. Uudistustoimet johtivat keskiluokan syntymiseen, mikä aiheutti epävarmuutta hallitsevan eliitin keskuudessa. Ranskalaisten avoin kritisointi johti kahden prinssin maanpakoon. Duong Chakr karkotettiin vuonna 1893 Pariisista Ranskan Algeriaan, jossa hän kuoli vuonna 1897. Norodomin vanhin poika Aruna Yukanthor ei päässyt koskaan palaamaan Kambodžaan vuoden 1901 Pariisin-matkaltaan ja eli loppuelämänsä Thaimaassa. Poikien kohtalo oli kova isku Norodomille. Lisäksi Norodomin velipuoli Sisowath oli päässyt Ranskan kanssa sopimukseen siitä, että hänestä tulisi seuraava kuningas. Katkeroitunut Norodom vetäytyi Phnom Penhin kuninkaanpalatsiin, jossa hän kuoli 24. huhtikuuta 1904.[6]
Lähteet muokkaa
- Corfield, Justin: The history of Cambodia. Greenwod Press, 2009. ISBN 0313357226. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.1.2011). (englanniksi)
- Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1.