Norjan speciedaler

Speciedaler tai spesidaler (lyhennys spd.) oli Norjassa vuosina 1560–1875 käytössä ollut rahayksikkö. Sanan etymologia: riksdaler in specie

1 speciedaler vuodelta 1628.

Tausta

Euroopassa taaleri oli yleinen rahayksiköstä käytetty nimi. Ensimmäiset hopeakolikot, jotka olivat myös speciedalerin esikuvana, lyötiin Tirolissa 1486. Yleisin esikuva taalereille oli kuitenkin Böömin Joachimsthalissa vuodesta 1519 painettu taaleri. Myös emämaa Tanskassa käytettiin taalereita ja kolikkolöydöt kertovat omaa kieltään eurooppalaisista valuutoista, eritoten itävaltalaisista, saksalaisista ja hollantilaisista taalereista, jotka olivat myös yleisesti käytettyjä maksuvälineitä Tanska-Norjassa.

Vuonna 1544 species-riikintaaleri tuli Tanska-Norjan kolikkojärjestelmän perustaksi. Ensimmäinen norjalainen taaleri lyötiin Gimsøyn luostarissa Skienin lähistöllä 1546. Norjalainen speciedaler sisälsi varsin tasaisesti hopeaa aina riksbankdalerin tuotannon aloittamiseen saakka vuonna 1813.

Ensimmäiset speciedalerit olivat 30 gramman painoisia hopeakolikoita, joisen hopeapitoisuus oli 87,5 %. Myöhemmin painettiin myös speciedaler-seteleitä.

Arvot ja kuvat

Kaiken kaikkiaan oli olemassa 4, 3, 2, 1, ½, ¼ ja ⅛ arvoisia speciedaler-kolikoita. Niitä lyötiin seuraavien Tanskan ja Ruotsin kuninkaiden aikaan: Kristian III, Kristian IV, Fredrik III, Kristian V, Fredrik IV, Fredrik V, Kristian VII, Kaarle XIV Juhana, Oskar I, Kaarle XV ja Oskar II.

Specidalerin käyttö loppui, kun Ruotsi, Norja ja Tanska siirtyivät käyttämään kruunuja ja äyrejä Skandinavian rahaliiton solmimisen jälkeen 1873.