Nirimin taistelu

Nirimin taistelu
	Osa Israelin itsenäisyyssotaa
Päivämäärä:	15. toukokuuta 1948
Paikka:	Nirim, Israel
Lopputulos:	Egyptiläisten tappio
Osapuolet
Egypti	Israel
Komentajat
?	Haim Bar-Lev
Vahvuudet
400–500	45
Tappiot
12–35 kaatunutta; useita haavoittuneita	7 kaatunutta; useita haavoittuneita

Nirimin taistelu oli Egyptin ja Israelin välillä käyty taistelu Nirimin (arab. Dangour‎) kibbutsin hallinnasta Israelin itsenäisyyssodan alussa 15. toukokuuta 1948. Egyptiläisten yritys vallata kibbutsi epäonnistui ja he jatkoivat sodassa sittemmin edetessään joukkoineen sen ohitse ilman uusia hyökkäyksiä.

Tausta muokkaa

Nirim ilmakuvassa vuonna 1948.

Nirimin (arab. Dangour‎)^[1] kibbutsi perustettiin Negeville lokakuussa 1946 yhdessä kymmenen muun kylän kanssa. Nirim oli alueen juutalaissiirtokunnista lähinnä Egyptiin kuuluvaa Siinain niemimaata ja Israelin itsenäisyyssodan syttyessä toukokuussa 1948 myös ensimmäinen Egyptin joukkojen hyökkäyksen kohteeksi joutunut juutalainen paikkakunta.^[2] Alueen beduiinit olivat saaneet käskyn lähteä alueelta hyökkäyksen tieltä. Siitä tiesi etukäteen myös Haganan tiedustelupalvelu. Yitzhak Sadeh oli ehdottanut syrjäisten siirtokuntien hylkäämistä, mutta David Ben-Gurion vastusti ajatusta. Ben-Gurionin mukaan evakuoinneilla ei ollut kiirettä ja niillä oli ostettava aikaa eteneviä egyptiläisiä vastaan. Nirimin puolustajat käsittivät 45 Haganan jäsentä, joista 12 oli naisia. Käsiaseiden lisäksi heillä oli kaksi konekivääriä ja kaksi kahden tuuman kranaatinheitintä. Puolustusvarusteluihin kuuluivat myös miinoitteet ja aidat.^[1]

Taistelu muokkaa

Puolustajia taistelun jälkeen.

Egyptiläisten hyökkäys Israeliin alkoi 15. toukokuuta. Nirimiin iski egyptiläinen 6. pataljoona, jonka vahvuus oli arviolta 400–500 miestä. Mukana oli kaksi 25-tuuman tykin patteria, kolmen tuuman kranaatinheittimien patteria, 20 Bren Gun Carrier -panssariajoneuvoa ja puolisen tusinaa panssariautoja. Hyökkäys alkoi tykistön tulivalmistelulla, jota seurasi jalkaväen rynnäkkö. Hyökkäys oli kuitenkin suunniteltu ja tiedusteltu puutteellisesti. Jalkaväen etenemistä kuvailtiin letargiseksi, ja panssariajoneuvot eivät edenneet puolustajien varustuksille saakka, ehkä niiden miinoituksia peläten. Jalkaväen hyökkäys pysähtyi puolustusaidalle, josta he vetäytyivät lähtöasemiinsa. Egyptiläisten tappiot olivat 12–35 kaatunutta ja useita haavoittuneita. Israelilaisten mukaan huomattava osa egyptiläisten tappioista oli tulosta heidän omasta kranaatinheitintulestaan. Puolustajien tappiot olivat seitsemän kaatunutta ja muutamia haavoittuneita. Kibbutsin rakennukset olivat kärsineet mittavia tuhoja.^[1]

Seuraukset muokkaa

Hyökkäyksensä jälkeen egyptiläiset tulittivat vielä jonkin aikaa kibbutsia tykistöllään, jonka jälkeen he vetäytyivät Rafahiin. Rafahissa järjestettiin voitonparaati ja Nirimin (Dangourin) julistettiin virheellisesti kukistuneen. Negevin prikaatin komentaja Haim Bar-Lev kuvaili taistelun osoittaneen koko sodan lopputuloksen paljon hyökkääjiä pienemmän joukon otettua torjuntavoiton.^[1]

Nirimiin ei enää kohdistettu uusia hyökkäyksiä.^[1] Egyptiläiset tyytyivät sodan kuluessa kiertämään Nirimin arabien asuttamien alueiden kautta, jolloin säästyivät myös seudun muut juutalaiset paikkakunnat.^[2] Kfar Daromin kibbutsilla käytiin samalla tapaa päättynyt taistelu vielä samana päivänä ja muutamaa päivää myöhemmin egyptiläisten eteneminen kohti Tel Avivia pysähtyi muutamaksi päiväksi Yad Mordechain taistelussa.^[1]

Lähteet muokkaa

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Morris, Benny: 1948 : A History of the First Arab-Israeli War, s. 235–239. Yale University Press, 2008. ISBN 978-0-300-12696-9. (englanniksi)
↑ ^a ^b Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 15 Nat-Per, s. 274. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)

[:1948-1] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Morris, Benny: 1948 : A History of the First Arab-Israeli War, s. 235–239. Yale University Press, 2008. ISBN 978-0-300-12696-9. (englanniksi)

[ejud-2] Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 15 Nat-Per, s. 274. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)

[1]

[2]