Niobe (ilmatorjunta-alus)

Niobe oli Saksan laivaston ilmatorjunta-alus. Alus oli alun perin Alankomaiden laivaston 1898 vesille laskettu panssarikansiristeilijä Hr.Ms. Gelderland, joka joutui saksalaisten haltuun heidän miehittäessään Alankomaat vuonna 1940.

Hr.Ms. GelderlandMuokkaa

Hr.Ms. Gelderland
 
Hr.Ms. Gelderland 1930
 
Aluksen vaiheet
Rakentaja Maatschappij voor Scheeps- en Werktuigbouw Fijenoord, Rotterdam
Kölinlasku 1. marraskuuta 1897
Laskettu vesille 28. syyskuuta 1898
Palveluskäyttöön 15. heinäkuuta 1900
Palveluskäytöstä vallattu 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 3 970 t
Pituus 93,30–94,70 m
Leveys 14,80 m
Syväys 5,41 m
Koneteho 1 000 ihp
Nopeus 19,5–20 solmua
Miehistöä 324–371
Aseistus
Aseistus 2 5,9"/L40 tykkiä
6 4,7"/L40 tykkiä
4 kolmetoistanaulaista tykkiä
4 yhden naulan tykkiä
2 18" torpedoputkea

Hr.Ms. Gelderland oli Fijenoordin telakan valmistama Holland-luokan panssarikansiristeilijä, joka laskettiin vesille 1898. Alus oli ensimmäinen toisen tilauksen alus ja se oli raskaampi kuin edeltäneet kolme luokan alusta. Sen suojana ollut panssarikansi oli kaksi tuumaa (noin 5 cm) paksu lukuun ottamatta konehuoneen suojana ollutta viiden tuuman panssarikilpeä.

Alus tilattiin Maatschappij voor Scheeps- en Werktuigbouw Fijenoordilta Rotterdamista, missä köli laskettiin 1. marraskuuta 1897. Alus laskettiin vesille 28. syyskuuta 1898 ja otettiin palvelukseen 15. heinäkuuta 1900.[1]

Alus todettiin palveluskelvottomaksi 1918. Se kuitenkin palasi palvelukseen 1920 tykistökoululaivana. Se siirrettiin elokuussa 1939 majoitusalukseksi Den Helderiin, jolloin aluksen aseistus riisuttiin.[1]

NiobeMuokkaa

Alus muutettiin ilmatorjunta-alukseksi asentamalla kahdeksan 88 mm, neljä 40 mm ilmatorjuntatykkiä ja neljä 20 mm neliputkistatykkiä, sekä ilmatorjuntatutka.[2] Pituudeltaan alus oli 94,7 metriä.[3] Alus nimettiin Niobeksi 1. maaliskuuta 1944.[4]

Aluksen tuhoMuokkaa

Niobe oli siirretty 10. heinäkuuta 1944 jatkosodan aikana Kotkaan[4], jossa sen tehtävänä oli turvata tärkeää Kotkan satamaa.[3] Neuvostoliittolaiset luulivat alusta miltei samankokoiseksi panssarilaiva Väinämöiseksi ja tekivät sitä vastaan 16. heinäkuuta 1944 ilmahyökkäyksen (operaatio Hirmumyrsky).[3][4] Hyökkäystä on väitetty Neuvostoliiton suurimmaksi yhtä kohdetta vastaan tehdyksi ilmaiskuksi[3] tai suurimmaksi Neuvostoliiton Itämeren laivaston ilmavoimien iskuksi yksittäistä kohdetta vastaan.[4] Hyökkäykseen osallistui 131 konetta, ja se kesti 11 minuuttia.[4] Koneina oli muun muassa neljä Douglas A-20G Boston -pommikonetta sekä 28 kappaletta Petljakov-2-pommikonetta. Varsinaiseen Nioben upottamiseen osallistui kolme torpedokonetta, jotka oli varustettu veden pinnasta kimpoavilla pommeilla. Tulittaessaan suurta pommikonelaivuetta torpedokoneet hyökkäsivät matalalta ja alus sai osuman kylkeensä.[3] Pommitukseen osallistuneet koneet onnistuivat suurimmaksi osaksi välttämään voimakkaan ilmatorjuntatulen, menettäen vain yhden koneen, useamman vaurioituessa.[5] Alus upposi Hallan ja Hietasen väliselle alueelle.[4] Hyökkäyksessä kuoli 60 aluksen miehistön jäsentä, noin 260 pelastui.[3] Hyökkäyksen johtaja kapteeni Rakov sai toisen Neuvostoliiton sankarin kultaisen tähden kunniamitalinsa.[6]

HylkyMuokkaa

 
Nioben hylky Kotkan satamassa.

Aluksen hylky makasi 1950-luvulle asti satamaliikenteelle esteenä. Aluksen nostaminen ja romuttaminen oli vaikeaa kustannusten ja vaarallisuuden takia. Aluksen ammushissit olivat vaurioituneet hyökkäyksessä, ja aluksessa oli suuret ammusvarastot.[4] Lopulta vuonna 1953[4] saksalais-puolalainen romuyhtiö Beckendorf Gebrüder nosti ja romutti aluksen jäänteet.

LähteetMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Niobe (ilmatorjunta-alus).
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Kekkonen Antero: Niobe vai Väinämöinen.  ?, Kotka 2003. ISBN 952-91-5663-4.

ViitteetMuokkaa

  1. a b netherlandsnavy.nl
  2. Ekman, P. O.: Meririntama, luku Nioben upottaminen
  3. a b c d e f Hylyt.net - Niobe
  4. a b c d e f g h Antero Kekkonen Viikko-Eteenpäin -lehdessä 21.6.2001
  5. Ensio Siilasvuo (toim.): Jatkosota-kronikka, s. 172. Jyväskylä: Gummeeus, 1997.
  6. P O Ekman: Meririntama, luku Nioben upottaminen