Panssarikansiristeilijä
Panssarikansiristeilijä (engl. protected cruiser) oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun sota-alustyyppi, joka sai nimensä aluksen haavoittuvia osia suojaavasta panssarikannesta. Suojattavia osia olivat konehuoneet, jotka oli suojattu kannella räjähtävien kranaattien sirpaleita vastaan. Alustyypistä kehittyivät paremmin suojatut panssariristeilijät, joissa suojattiin myös kyljet ja varsinainen kansi.
Taustaa ja ominaisuuksia
muokkaaRäjähtävien kranaattien tullessa yleiseen käyttöön merisodankäynnissä sotalaivat tarvitsivat lisäsuojaa, ja siten panssarikansiristeilijät syntyivät noin vuonna 1880. Panssarikansiristeilijöissä suojaava kansi oli lisärakenne aluksen muun rakenteen sisällä, mikä suojasi aluksen toiminnan kannalta tärkeitä osia kuten kone- ja kattilahuoneita.[1] Tyypillisesti alusten uppouma oli 2 500–7 000 tonnia ja ne oli aseistettu jopa tusinalla 3,9–6 tuuman (100–152 mm) tykkejä. Alusten nopeus oli uppoumasta ja konetehosta riippuen 18–23 solmua.
Ensimmäinen varsinainen panssarikansiristeilijä oli Chilen laivaston Esmeralda, joka valmistettiin Armstrongin telakalla Elswickissä. Alus toimi perustana usealle telakan toimittamalle alukselle, jotka muodostivat perustan niin kutsutuille Elswick-tyyppisille risteilijöille. Alusten etu- ja takakansi sekä varsinainen puinen kansirakenne oli korvattu panssarikannella.[2]
Noin vuonna 1910 panssarilevyjen laatu parani samoin kuin höyrykoneiden, jotka kevenivät ollen kuitenkin samalla entistä tehokkaampia. Palveluksessa olleet panssarikansiristeilijät muuttuivat vanhentuneiksi hitaampina ja heikommin suojattuina kuin uudet alukset. Lisäksi öljyn käyttö polttoaineena poisti hiilivarastojen suoja-arvon. Panssarikannen keveneminen mahdollisti samalla panssaroinnin laajentamisen myös kylkiin ja yläkansiin.[1]
Lähteet
muokkaa- Brook, Peter: Warships for Export Armstrong Warships 1867–1927. Kent, Englanti: World Ship Society, 1999. ISBN 0-905617-89-4. (englanniksi)