Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee tamperelaista pankinjohtajaa. Muita merkityksiä täsmennyssivulla
Nils Idman 1880-luvulla.

Nils Bernhard Idman (23. syyskuuta 1858 Messukylä6. maaliskuuta 1944 Helsinki) oli tamperelainen pankinjohtaja, joka tunnetaan parhaiten Suomen taloushistorian suurimpiin kuuluvasta kavalluksesta, niin sanotusta Idmanin kavallusjutusta.[1]

Idman oli Hatanpään kartanonisännän, senaatin kamarikirjuri Karl Gustaf Idmanin ja Beata Sofia Gustava Mellinin neljänneksi vanhin lapsi.[1] Hänen isoveljensä kummina toimi tsaari Aleksanteri II.[2] Nils Idman kirjoitti ylioppilaaksi 1876.[1] Hän valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1880, maisteriksi 1882 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1884.[1] Pohjoismaiden Osakepankin Tampereen-konttorin[3] alijohtajaksi Idman siirtyi 1885, ja konttorinjohtajaksi hän yleni 1890.[1] Idman oli naimisissa vuodesta 1887 Anna Sidonia Alfthanin kanssa.[4]

Nils Idman jäi kiinni talousrikoksista 1912.[5] Hän oli kavaltanut Suomen Yhdyspankilta noin 8,6 miljoonaa markkaa, vuoden 2007 rahanarvolla noin 30 miljoonaa euroa.[1] Se vastasi lähes kymmentä prosenttia Suomen suuriruhtinaskunnan silloisesta budjetista. Oikeudenkäynnissä Idmanille vaadittiin rangaistusta peräti 72 eri syytekohdan perusteella. Rangaistuksena oli aluksi 10 vuotta kuritushuonetta, mutta Turun hovioikeus ja senaatti pidensivät sitä 15 vuoteen. Idman joutui kuitenkin viettämään vankilassa lopulta vain noin seitsemän vuotta, sillä rangaistus lyheni Romanovien 300-vuotisen vallassaolon kunniaksi annetun keisarillisen julistuksen ja joukkoarmahduksen ansiosta.[1]

Idman kulutti rahat esimerkiksi rakennuttamalla Hatanpään kartanoon uusgoottilaisen huvilan, jonka kerrotaan maksaneen puolet Tampereen tuomiokirkon hinnasta. Teko vaikutti muihinkin pankinjohtajiin, esimerkiksi POP:n pääjohtaja erosi ja yksi pankinjohtajista teki itsemurhan.[6]

Idmanin tytär oli tanssija Herta Idman.[7]

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Mäkinen, Rami: Kaikkien aikojen kavallus. Ilta-Sanomat, 8.9.2007, s. 16.
  • Nars, Kari: ”Suomen suurin pankkihuijari Nils Idman”, Miljoonahuijarit: Suurpetkuttajien värikäs historia, s. 87–99. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-6414-0.
  • Vihola, Teppo: ”Idman, Nils (1858–1944)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 261–263. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Mäkinen,Rami: Kaikkien aikojen kavallus. Ilta-Sanomat, 2007, nro 8.9.2007, s. 16.
  2. Duodecim
  3. Jorma Ahvenainen: Vuorineuvos Einar Ahlman (1872–1937). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Pankin nimi artikkelissa Einar Ahlmanista.)
  4. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899.
  5. Aviisi.[vanhentunut linkki]
  6. Sykkö, Sami: Pankinjohtajan puhallus. Helsingin Sanomat 30.12.2012.
  7. Aikalaiskirja 1920, s. 180. Helsinki: Otava 1920.