Nils-Åke Jåfs
Nils-Åke Jåfs (29. tammikuuta 1931 Vaasa – 7. helmikuuta 1999)[1] oli suomalainen everstiluutnantti evp ja miekkailija. Jåfs tunnettiin myös nimellä Åke Jåfs[2].
Nils-Åke Jåfs kirjoitti ylioppilaaksi Hangon yhteiskoulusta 1952 ja suoritti varusmiespalveluksensa 4. prikaatin patteristossa vuosina 1952–1953.
Sotilasura muokkaa
Kadettikoulun jälkeen hän opiskeli Kadettikoulussa 39. kadettikurssilla ja palveli nuorempana upseerina (vänrikki) Psto/4.Pr:ssa. 1956 hänet ylennettiin luutnantiksi ja 1959 yliupseerikurssin jälkeen yliluutnantiksi. Vuosina 1957–1960 Jåfs toimi Uudenmaan prikaatissa osaston johtajana, kapteenikurssin käytyään tiedustelupatterin päällikön sijaisena 1960–1961 sekä patterin päällikkönä 1961–1962. Vuosina 1963–1964 ja 1965–1967 Jåfs toimi Pohjois-Karjalan patteriston huoltopäällikkönä. Välissä hän toimi huoltokomppanian päällikkönä suomalaisessa YK-pataljoonassa Kyproksella. Vuodesta 1967 Jåfs toimi huoltopäällikkönä Vaasan sotilaspiirin esikunnassa ja suoritettuaan esiupseerikurssin hänet ylennettiin majuriksi 1970. Vuosina 1970–1976 Jåfs toimi Porin prikaatin huoltopäällikkönä ja 1974 YK-tehtävissä Siinailla. 1976–1980 Jåfs toimi huoltopäällikkönä Pohjanmaan sotilasläänin esikunnassa ja vielä ennen eläkkeelle jäämistään kolme vuotta Pääesikunnan kiinteistöpäällikkönä.
Urheilu-ura muokkaa
1953 Jåfs edusti Suomea miekkailun maailmanmestaruuskisoissa Kööpenhaminassa. 1949 hän voitti Suomen B-mestaruuden kalpamiekkailussa ja 1950 nykyaikaisessa viisiottelussa. 1950 hän sai Västra Nylandin kultamitalin parhaasta urheilusaavutuksesta. 1954 hän voitti akateemisten mestaruudet sekä kalvalla että säilällä[2].
Lähteet muokkaa
- Kadettiupseerit 1920–1985, s. 249. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ Anders: Billiongraves, Åke Jåfs, Tammisaaren uusi hautausmaa, Raasepori fi.billiongraves.international. 17.9.2015. Viitattu 18.6.2021.
- ↑ a b Urheilumme kasvot 5, 4. painos, vuosi 1979, sivu 673, julkaisija Oy Scandia Kirjat Ab, vastaavat toimittajat Risto Rantala & Markku Siukonen, viitattu 2021-06-18