Nikolai Podvoiski
Nikolai Iljitš Podvoiski (ven. Никола́й Ильи́ч Подво́йский; 16. helmikuuta (J: 4. helmikuuta) 1880 Kunašovka, Tšernigovin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 28. heinäkuuta 1948 Moskova, Neuvostoliitto)[1] oli venäläinen bolševikki, joka toimi Neuvosto-Venäjän ensimmäisenä sota-asiain kansankomissaarina marraskuusta 1917 maaliskuuhun 1918.[2]
Podvoiski erotettiin nuoruudessaan Tšernigovin pappisseminaarista vallankumouksellisen toimintansa vuoksi, minkä jälkeen hän opiskeli lakia Demidovin oikeustieteellisessä lyseossa Jaroslavlissa.[1] Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901 ja osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen.[2] Seuraavina vuosina hän oli useasti pidätettynä ja karkotettuna Siperiaan sekä välillä maanpaossa.[1] Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Podvoiskista tuli bolševikkipuolueen keskuskomitean alaisen sotilasorganisaation johtaja ja lokakuussa 1917 Pietarin sotilaallisen vallankumouskomitean johdon jäsen.[2] Lokakuun vallankumouksen aikana hän oli yksi Talvipalatsin valtauksen johtajista. Välittömästi vallankumouksen jälkeen hänet nimitettiin Pietarin sotilaspiirin komentajaksi ja hän sai vastuulleen myös Kerenskin–Krasnovin kapinan torjumisen.[1] Podvoiski oli ensimmäisessä kansankomissaarien neuvostossa sota- ja laivastoasiain kansankomissaarina aina maaliskuuhun 1918 asti, jolloin Lev Trotski tuli hänen tilalleen. Podvoiski johti myös puna-armeijan perustamista valmistellutta kollegiota.[2]
Myöhemmin Podvoiski oli vallankumouksellisen sotaneuvoston jäsenenä syyskuusta 1918 heinäkuuhun 1919 sekä Neuvosto-Ukrainan sota-asiain kansankomissaarina tammikuusta syyskuuhun 1919. Hän vetäytyi puoluetehtävistä vuonna 1923 ja kirjoitti useita teoksia Venäjän sisällissodan historiasta.[2] Vuodesta 1935 hän oli eläkkeellä.[1]
LähteetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikolai Podvoiski Wikimedia Commonsissa
