Nikolai Ivanov (puoluevirkailija)
Nikolai Ivanovitš Ivanov (ven. Никола́й Ива́нович Ивано́в, 1896 Ludina Gora, Volokolamskin kihlakunta, Moskovan kuvernementti – 1956[1]) oli neuvostoliittolainen kommunistipuolueen virkailija, joka toimi Neuvosto-Karjalan puoluejohtajana vuosina 1937–1938.
Nikolai Ivanov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän oli kansallisuudeltaan venäläinen. Ivanov työskenteli tehtaissa, liittyi bolševikkipuolueeseen lokakuussa 1917 ja osallistui Venäjän sisällissotaan. Vuodesta 1922 lähtien hän työskenteli puoluetehtävissä Volokolamskissa, vuodesta 1926 Keski-Aasiassa ja vuonna 1929 Rjazanissa. Vuosina 1929–1930 hän oli NKP(b):n Mihailovin piirikomitean vastaava sihteeri.[1]
Ivanov opiskeli Leningradissa Stalinille nimetyssä yleisliittolaisessa kommunistisessa maatalousyliopistossa vuosina 1930–1932. Vuodesta 1932 lähtien hän työskenteli NKP(b):n Leningradin kaupunkikomitean vastaavana instruktorina ja vuodesta 1936 kaupunkikomitean puoluekaaderiosaston varajohtajana.[1]
Ivanov toimi Mihail Nikolskin jälkeen[2] NKP(b):n Karjalan aluekomitean ensimmäisen sihteerin viransijaisena syyskuusta 1937 kesäkuuhun 1938. Hän kuului Stalinin vainoissa tuomioita jakaneeseen NKVD:n ”troikkaan”[1]. Ivanovin aikana Neuvosto-Karjalassa vietiin loppuun tasavallan puhdistaminen suomalaisista ja muista ”vastavallankumouksellisista aineksista”[2].
Ivanov työskenteli sittemmin sovhoosin johtajana Tatarstanissa ja osallistui toiseen maailmansotaan. Vuodesta 1946 lähtien hän työskenteli hallintovirkailijana Leningradissa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Filippov, S. G.: Territorialnyje rukovoditeli VKP(b) v 1934–1939 gg.: spravotšnik, s. 263–264. Moskva: Polititšeskaja entsiklopedija, 2016. ISBN 978-5-8243-2057-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Kangaspuro, Markku: Neuvosto-Karjalan taistelu itsehallinnosta, s. 350–352. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-213-1. Teoksen verkkoversio.