Nikolai Ivanovitš Beljajev (ven. Никола́й Ива́нович Беля́ев; 20. kesäkuuta 189724. helmikuuta 1976) oli talvisodassa neuvostoliittolainen 139. Jalkaväkidivisioonan komentaja. Beljajevin joukot ottivat yhteen talvisodassa Tolvajärven–Ägläjärven taisteluissa komentanutta eversti Paavo Talvelan joukkoja vastaan joulukuussa 1939. Hänen komentamansa 139. Jalkaväkidivisioona kuului Neuvostoliiton 8. armeijan alaisuuteen, jota johti sodan alussa divisioonankomentaja Ivan Habarov.

Sotilasuran alku muokkaa

Beljajev aloitti sotilasuransa puna-armeijassa huhtikuussa 1918. Hänen sotilaspiirinsä oli tuolloin Pietarissa. Hän oli sotamies ja kuului konekiväärirykmenttiin. Hän osallistui myös Venäjän sisällissotaan vuosina 1918–1921 muun muassa joukkueenjohtajana. Hän suoritti Saratovin kaupungissa järjestetyn komentajakurssin.

Talvisota muokkaa

Beljajev ylennettiin prikaatinkomentajaksi juuri ennen talvisodan alkua marraskuussa 1939. Talvisodassa hän komensi joukkojaan Tolvajärven suunnalla. Vastassa tuolloin oli eversti Paavo Talvelan komentama Ryhmä Talvela. Taistelut eivät menneet Beljajevin komentamalla 139. Jalkaväkidivisioonalla hyvin, ja näin ollen 2. luokan armeijankomentaja Grigori Kulik päätti siirtää Beljajevin sivuun tehtävistään. Tilalle uudeksi prikaatinkomentajaksi tuli 15. joulukuuta 1939 Pavel Ponedelin, joka johti joukkoja sodan loppuun saakka.

Talvisodan jälkeen muokkaa

Talvisodan jälkeen puna-armeija otti käyttöön kenraalinarvot, ja silloinen prikaatinkomentaja Beljajev ylennettiinkin kesäkuussa 1940 kenraalimajuriksi. Myöhemmin hän joutui kuitenkin epäsuosioon. Hän osallistui suureen isänmaalliseen sotaan vuosina 1941–1945 erilaisten joukko-osastojen komissaarina eri rintamilla. Vakinaisesta palveluksesta Beljajev siirtyi reserviin majurina. Beljajev kuoli vuonna 1976.

Muuta muokkaa

Beljajevin tilanne oli hänen sotilasurallaan erikoinen, etenkin tarkasteltaessa hänen sotilasarvojaan. Talvisodassa hän palveli 139. Jalkaväkidivisioonan komentajana ja oli arvoltaan prikaatinkomentaja. Talvisodan jälkeen hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Suuressa isänmaallisessa sodassa hän kuitenkin palveli vain majurin arvossa. Talvisodan jälkeen Beljajev joutui rajun arvostelun kohteeksi heikosti menneen talvisodan vuoksi, jossa Tolvajärven taistelut epäonnistuivat. On siis mahdollista, että Beljajev alennettiin ennen suuren isänmaallisen sodan alkua arvoasteissa alaspäin. Tämä oli usein toistuva käytäntö puna-armeijassa, mikäli taistelut eivät menneet komentajalta toivotulla tavalla. Reservissä Beljajevin sotilasarvo oli majuri.

Lähteet muokkaa

Malline:Viitteeetön

  • Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5.