Nikolai Baturin

virolainen kirjailija

Nikolai Baturin (5. elokuuta 1936 Arumetsan kylä, Suislepan kunta, Viljandimaa, Viro – 16. toukokuuta 2019 Tallinna, Viro)[1]) oli virolainen kirjailija. Hän loi monipuolisen tuotannon, johon kuuluu muun muassa romaaneja, runokokoelmia ja näytelmiä. Hänen kirjallisuutensa on tullut tunnetuksi myös valkokankaalta.[2][3]

ElämäMuokkaa

Nikolai Baturinin vanhemmat olivat sukujuuriltaan peipsinvenäläisiä. Isä Feodor (Fjodor) Nikolainpoika Baturin oli syntynyt Peipsiäären Ninan kylässä ja äiti Zinaida Aleksandrovna Baturinan (os. Rõbakova) juuret olivat Peipsiäären Varnjassa, mutta oli itse syntynyt Tarvastussa. Isoäiti oli Mustveestä. Nikolain esivanhemmat olivat jo tsaarinaikana muuttaneet Mulgimaalle.[4][5] Baturin olikin identiteetiltään mulgi kirjoittaen äidinkielensä viron lisäksi myös mulgin murteella, joka on eteläviron murre.[6]

Arumetsassa Baturineilla oli suuri maatila. Baturin oli juuri edeltävänä päivänä täyttänyt neljä vuotta, kun neuvostomiehittäjä anneksoi Viron. Neuvostomiehittäjät pidättivät Fjodor-isän 27. joulukuuta 1940. Isä tuomittiin vakoilun ja "työväenluokan ja vallankumouksen vastaisesta aktiivisesta toiminnasta" leirille ja karkotukseen Siperiaan. Hän palasi kotiin helmikuussa 1957.[7] Pidätyksen jälkeen Nikolai Baturin asui Kalbusen kylässä Kalurin tilalla, jonka hänen isänsä oli ehtinyt saada isoisälle valmiiksi ennen viemistään Siperiaan.

Baturin aloitti koulunkäyntinsä 8-vuotiaana saksalaismiehityksen aikana Viljandin 2. kansa- ja keskikoulussa (Viljandi 2. mittetäielik keskkool) ja jatkoi sitten 2. keskikoulussa eli entisessä Viljandin maalaiskymnaasissa. Vuosina 1952–1955 Baturin opiskeli Vana-Võidun eläinkasvatusopistossa (tehnikum) ja 8. työläisnuorten lukiossa Tallinnassa vuosina 1963–1965. Koulujen jälkeen Baturin palveli viisi vuotta neuvostolaivastossa, sitten kuusi vuotta Siperiassa geologityöryhmän jäsenenä ja lopulta viisitoista vuotta ammattimetsästäjänä Siperian taigalla.[4]

Baturin aloitti runoilijana 1960-luvun alussa ja ensimmäisen romaaninsa hän julkaisi vuonna 1977. Viron kirjailijaliiton jäsen hän oli vuodesta 1973 lähtien. Baturin kirjoitti runojen ja proosan lisäksi näytelmiä, esseitä sekä elokuvakäsikirjoituksia. Hän myös kuvitti teoksiaan ja ohjasi näytelmiään. Baturinia on käännetty venäjäksi, ukrainaksi ja liettuaksi. Baturinin runoista ovat tehneet lauluja mm. Raimond Lätte, Ester Mägi, Gennadi Taniel ja Anu Taul.

TuotantoMuokkaa

Romaanit

  • "Leiud kajast" (1977; painomäärä 28 000)
  • "Noor jää" (1985, rakkausromaani, painomäärä 25 000; uusintapainos 2009)
  • "Karu süda" (1989, painomäärä 16 000; kordustrükk 2001)
  • "Kartlik Nikas, lõvilakkade kammija: lapsepõlvemartüürium" (1993; painomäärä 10 000)
  • "Mõrv majakal" (1993, kriminaalromaan; painomäärä 4000)
  • "Ringi vangid" (1996; painomäärä 2000)
  • "Apokalüpsis Anno Domini" (1997; painomäärä 1000)
  • "Kentaur" (2003, uusintapainos 2010; äänikirjakasetti 2005, lukijana Hans Kaldoja)
  • "Sõnajalg kivis" (2006)
  • "Delfiinide tee" (2009)
  • "Lendav hollandlanna" (2012)
  • "Mongolite unenäoline invasioon Euroopasse" (2016)

Kertomukset

  • "Kuningaonni kuningas: laanejutustus" (1973; painomäärä 28 000)
  • "Varahilisel ajal" (1974; painomäärä 20 000)
  • "Oaas" (1976; tiraaž 23 000)
  • "Tirelilood" (1980; tiraaž 8000)

Runokokoelmat

  • "Maa-alused järved: luuletusi 1963–1967" (1968; painomäärä 12 000)
  • "Väljadelt ja väljakutelt" (1972; painomäärä 4000)
  • "Kajokurelend: luuletusi mulgi murden" (1975; painomäärä 5000)
  • "Galerii" (1977; painomäärä 4000)
  • "Lüürakala" (1978; painomäärä 4000)
  • "Poolusevaikus. Vaikusepoolus. Talvitusluuletusi 1979–1980" (1980; painomäärä 3000)
  • "Laiuvad laaned, kauguvad kõrved: ladvajutte, võravesteid lastele ja lapselikele" (1981, proosaruno; painomäärä 5000)
  • "Sinivald: luuletuse mulgi murden, 1963–1983" (1990; painomäärä 4000)

Näytelmät

  • "Teemandirada. Mu ööde päevik" (1986; painomäärä 5000)
  • "Kummitus kummutis" (1993; tipainomäärä raaž 5000)

Elokuvakäsikirjoitukset

  • "Suvetuisud" (1992)
  • "Karu süda" (sarja, 7-osainen, 1993)
  • "Mõrv majakal" (1994)
  • "Kartlik Nikas, lõvilakkade kammija" (1999)

KunniamaininnatTunnustus

  • 1990 Eduard Vilden kirjallisuuspalkinto ("Karu süda")
  • 1994 Ferdinand Johann Wiedemannin kielipalkinto
  • 2001 Valkoisen Tähden ritarikunnan 5. luokan ansiomerkki
  • 2003 Viron kulttuurirahaston kirjallisuusrahaston vuosipalkinto ("Kentaur")
  • 2004 Tarvastun kunniakuntalainen
  • 2006 Hendrik Adamsoni murrerunopalkinto ("Elukillu")
  • 2018 A. H. Tammsaaren romaanipalkinto ("Mongolite unenäoline invasioon Euroopasse")

LähteetMuokkaa

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.