Nicola Bombacci

italialainen poliitikko

Nicola Bombacci (24. lokakuuta 1879 Civitella di Romagna28. huhtikuuta 1945 Dongo)[1] oli italialainen poliitikko, joka oli uransa eri vaiheissa ensin sosialisti, sitten kommunisti ja lopuksi fasisti. Hän kuului Italian kommunistisen puolueen perustajiin mutta ryhtyi myöhemmin fasistidiktaattori Benito Mussolinin tukijaksi.

Nicola Bombacci.

Bombacci oli ammatiltaan opettaja. Hän toimi ammattiyhdistysaktiivina noin vuodesta 1900 ja hänet valittiin Confederazione Generale del Lavoro (CGL) -ammattijärjestön kansalliseen neuvostoon vuonna 1911.[2] Bombacci oli yksi Italian sosialistisen puolueen (PSI) radikaalin siiven eli ”maksimalistien” johtajista. Vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen hän kehotti italialaisia seuraamaan Venäjän bolševikkien esimerkkiä.[3] Hänet tuomittiin lokakuussa 1918 kahden vuoden vankeuteen ensimmäisen maailmansodan vastustamisesta mutta vapautettiin jo seuraavassa kuussa.[3][2] Hän oli Italian edustajainhuoneen jäsenenä kaksi kautta vuosina 1919–1924.[3][1]

Bombacci osallistui vuonna 1921 PSI:stä irtautuneen kommunistisen puolueen (PCI) perustamiseen[3][2] sekä kommunistisen internationaalin toiseen ja neljänteen kongressiin.[2] Hänellä oli hyvät suhteet Neuvostoliiton johtajiin Vladimir Leniniin ja Josif Staliniin, ja hän johti PCI:n delegaatiota Leninin hautajaisissa vuonna 1924. Fasistien noustua valtaan Italiassa Bombacci ei lähtenyt maanpakoon vaan ryhtyi yhteistyöhön uuden hallinnon kanssa ja hoiti Italian ja Neuvostoliiton välisiä kauppasuhteita. Hänet erotettiin vuonna 1927 PCI:stä fasismisympatioiden vuoksi, mutta hän työskenteli vuoteen 1930 saakka Neuvostoliiton Rooman-suurlähetystön kaupallisella osastolla.[4] Bombacci alkoi esiintyä avoimesti fasismin ja Mussolinin tukijana,[3][2] mutta ei liittynyt kansalliseen fasistipuolueeseen.[4]

Bombaccista tuli vaikutusvaltainen henkilö vuonna 1943 perustetussa Italian sosiaalisessa tasavallassa eli Salòn tasavallassa.[3] Hän liittyi nyt uuteen tasavaltalaiseen fasistipuolueeseen ja osallistui Veronan puoluekongressissa marraskuussa 1943 niin sanotun Veronan manifestin laadintaan. Hän vastasi manifestin yhteiskunnallisesti radikaaleimmista, sosialismia muistuttaneista osista, joiden oli tarkoitus hillitä kommunistien kannatuksen kasvua.[4] Salòn tasavallan romahdettua huhtikuussa 1945 Bombacci yritti paeta Mussolinin mukana ja jäi vastarintaliikkeen kommunistipartisaanien vangiksi.[3][4] Partisaanit teloittivat hänet Dongossa Comojärven rantakadulla yhdessä Alessandro Pavolinin ja useiden muiden Salòn tasavallan johtohenkilöiden kanssa illalla 28. huhtikuuta, muutamaa tuntia Mussolinin teloituksen jälkeen. Hän huusi teloitusryhmän edessä ”Eläköön sosialismi!”[4] Bombaccin ruumis ripustettiin näytteille Milanon Piazzale Loreto -aukiolle Mussolinin, Pavolinin, Clara Petaccin ja Achille Staracen ruumiiden vierelle.[5]

Lähteet muokkaa

  1. a b Nicola Bombacci (italiaksi) Camera dei deputati (Italian edustajainhuone). Viitattu 30.10.2022.
  2. a b c d e Bombacci, Nicola (1879-1945) (englanniksi) Comintern Glossary, Encyclopedia of Marxism, Marxists.org. Viitattu 30.10.2022.
  3. a b c d e f g Mark Gilbert & Sara Lamberti Moneta: Historical Dictionary of Modern Italy, s. 64. Third edition. Rowman & Littlefield 2020. Google Books (englanniksi)
  4. a b c d e Anton Monti: Mustat vuodet: Uusfasismi Italiassa 1945–2016, s. 17–18, 21, 26. Kustantamo Tarke, Turku 2017.
  5. [Dead Bodies of Mussolini, Mistress, and Fourteen Fascists, on Display in Gas Station in Piazzale Loreto, Milan] (englanniksi) SMU Libraries. Viitattu 30.10.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

  • BOMBACCI, Nicolò (italiaksi) Dizionario Biografico degli Italiani (1969), Enciclopedia Treccani