Neogeenikausi
| Neogeenikauden jako | ||||
|---|---|---|---|---|
| kausi | epookki | vaihe | ikä (mvs) | |
| Kvartääri | pleistoseeni | Gela | nuorempi | |
| Neogeeni | plioseeni | Piacenza | 2,588–3,600 | |
| Zancla | 3,600–5,333 | |||
| mioseeni | Messina | 5,333–7,246 | ||
| Tortona | 7,246–11,62 | |||
| Serravalle | 11,62–13,82 | |||
| Langhe | 13,82–15,97 | |||
| Burdigala | 15,97–20,44 | |||
| Akvitania | 20,44–23,03 | |||
| Paleogeeni | oligoseeni | Khatt | vanhempi | |
| Neogeenikauden jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013.[1] | ||||
Neogeenikausi oli kenotsooisen maailmankauden keskimmäinen kausi 23,02–2,588 miljoonaa vuotta sitten. Kautta edelsi paleogeenikausi ja sen jälkeen alkoi nykyinen kvartäärikausi. Neogeenikausi jaetaan mioseeniin ja plioseeniin, jotka jaetaan vielä pienempiin vaiheisiin.[1]
Nisäkäslajisto kehittyi neogeenikaudella kohti nykyistä ja apinat kohti ihmistä. Ilmasto viileni ja kuivui. Ruohotasangot laajenivat ja aavikot kasvoivat ajoittain. Ilmastossa esiintyi välillä kosteampia kausia. Alankomaissa vallitsi yli kymmenen miljoonaa vuotta sitten mioseenin alkupuolella lämmin, subtrooppinen ilmasto, joka alkoi myöhemmin viiletä sekä muuttua epävakaaksi heilahtelemalla entistä nopeammin ja rajummin. Alankomaissa esiintyi vielä neogeenikauden lopussa plioseenin aikana kaksi muutaman sadantuhannen vuoden jaksoa, joiden aikana ilmasto oli parhaimmillaan lähes subtrooppinen. Kauden lopussa ja kvartäärikauden alkaessa tapahtui huomattava ilmaston jäähtyminen.
Neogeenikausi käsittää entisen tertiäärikauden kaksi epookkia, mioseenin ja plioseenin. Neogeenikauden määritelmästä käytiin väittelyä geologien kesken 2000-luvun alussa. Kauden katsottiin välillä sisältävän myös kvartäärikauden pleistoseeni- ja holoseeni-epookkeineen. Nykyinen määritelmä vahvistettiin vuonna 2009.[2]
Neogeenikautta on kutsuttu myös ”nuoreksi tertiääriksi”. Kaudelle oli tyypillistä eläinkunnan kehittyminen kohti nykyistä muotoaan. Kehitys jakautui lukuisiin välivaiheisiin, joista mahdollisesti tunnetuin on Euroopassa vaikuttanut Villafranca-vaihe. Ilmaston viileneminen alkoi näkyä neogeenikauden aikana selvästi Euroopassa, josta trooppiset eläinlajit vetäytyivät pois. Amerikat yhdistyivät mannerliikuntojen myötä plioseenin loppupuolella Panamankannaksen avulla.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b K.M. Cohen, S. Finney, P.L. Gibbard: International Chronostratigraphic Chart 2020. International Commission on Stratigraphy.
- ↑ Formal stratigraphic definitions: Definition of Quaternary Subcommission on Quaternary Stratigraphy, 2009
Aiheesta muualla muokkaa
| Hadeeinen aioni (4 567–4 000 mvs) |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Arkeeinen aioni (4 000–2 500 mvs) |
eoarkeeinen (4 000–3 600 mvs) • paleoarkeeinen (3 600–3 200 mvs) • mesoarkeeinen (3 200–2 800 mvs) • neoarkeeinen (2 800–2 500 mvs) | ||||||
| Proterotsooinen aioni (2 500–541 mvs) |
paleoproterotsooinen (2 500–1 600 mvs) • mesoproterotsooinen (1 600–1 000 mvs) • neoproterotsooinen (1 000–541 mvs) | ||||||
| Fanerotsooinen aioni (541 mvs – nykyaika) |
| ||||||