Neljäs makkabilaiskirja

Vanhan testamentin apokryfikirja

Neljäs makkabilaiskirja (myös Neljäs makkabealaiskirja; m.kreik. Μακκαβαίων Δ' Παράρτημα, Makkabaiōn IV Parartēma, ”Makkabilaiskirja IV - liite”) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on ollut mukana joissakin Septuagintan käsikirjoituksissa[1] ja joidenkin ortodoksisten kirkkojen käytössä. Nykyisin se on Septuagintan liitteenä, eikä mikään kirkkokunta lue sitä Raamatun kaanoniin kuuluvaksi.[2] Kirjasta on vanhalla ajalla käytetty myös nimiä Järjen itse­valtiudesta[2] tai Kirja järjen täydellisestä herruudesta.[3]

Neljäs makkabilaiskirja
Μακκαβαίων Δ' Παράρτημα
Raamattu
Vanha testamentti
Deuterokanoniset kirjat
Synty ja käyttö
Kirjoituspaikka Antiokia tai Aleksandria
Ajoitus 1. vuosisata
Käyttäjä ortodoksinen kirkko (varauksin)
Teksti
Genre historiakirja
Alkukieli muinaiskreikka
Alkuperä Septuaginta
Lyhenne 4. Makk.
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista

Tekijä

muokkaa

Kirjan tekijää ei tunneta, mutta se on toden­näköisesti kirjoitettu Antiokiassa[2] tai Aleksandriassa[4] ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla.[2] Vanhalla ajalla muun muassa Eusebius ja Hieronymus arvelivat sitä Josefuksen kirjoittamaksi[3][5], minkä vuoksi se onkin julkaistu monissa Josefuksen koottujen teosten laitoksissa[6], mutta nykyisin tätä käsitystä pidetään kirjan kieliasun, tyylin ja historiallisten epä­tarkkuuksien vuoksi täysin epä­uskottavana.[3][6]

Sisältö

muokkaa

Muiden makkabilaiskirjojen tavoin kirja on saanut nimensä makka­bea­laisista, jotka ryhtyivät kapinaan Antiokhos Epifanesta vastaan. Neljännessä makkabilais­kirjassa ei sen nimestä huolimatta makka­bea­laisia edes mainita[4], mutta sen tapahtumat on sijoitettu samaan aikakauteen.

Luonteeltaan kirja on yhdistelmä filosofista tutkielmaa, muistokirjoitusta, juuta­laista lakihurskautta ja marttyyrilegendaa.[2] Vaikka sen kirjoittaja on ollut oikea­uskoinen juutalainen, hän on käyttänyt stoa­laisen filosofian kieltä ja yrittänyt osoittaa, että juutalaiset elävät täysin sen ohjeiden mukaisesti.[4] Hän on myös yrittänyt todistaa, että Mooseksen laki on samaa alkuperää kuin yleis­inhimillinen järki, eivätkä nämä sen vuoksi voi olla keskenään risti­riidassa.[2]

Sisällöltään kirja jakautuu kolmeen osaan. Sen alussa on filosofisesti painottuva johdanto, jota seuraa lyhyt historiallinen katsaus. Pää­osan kirjasta muodostavat kertomukset juutalaisista marttyyreistä, jotka surmattiin Antiokhos IV Epifaneen määräyksestä.[3] Nämä kertomukset ovat samat, jotka esiintyvät jo toisessa makkabilais­kirjassa, mutta niitä on laajennettu ja kirjoittaja on myös yrittänyt pohtia, mitä olisi voinut tapahtua, jos henkilöt olisivat toimineet toisin.[3] Marttyyrit ovat iäkäs pappi Eleasar sekä seitsemän nuorta veljestä ja heidän äitinsä. Heidät esitetään esimerkkeinä siitä, kuinka luja luonne ja järki voivat voittaa suuretkin houkutukset ja auttaa kestämään ankarassa vainossakin.

Antiokhos Epifanes yritti väki­pakolla saada juutalaiset luopumaan Mooseksen laista ja omaksumaan kreikkalaisten tavat. Tooran ruoka­säännöksissä oli muun muassa sian­lihan syöminen kielletty[7], mutta Antiokhos yritti sekä suostuttelemalla että pakottamalla saada juutalaiset hylkäämään tämän säännöksen. Eleasar, veljekset ja heidän äitinsä tuotiin kukin vuorollaan kuninkaan eteen, joka lupasi säästää Eleasarin hengen ja nimittää veljekset korkeisiin virkoihin, mikäli nämä suostuisivat syömään sian­lihaa, mutta uhkasi muussa tapauksessa kiduttaa heidät hengiltä. Sekä Epifanes että veljekset ja heidän äitinsä kuitenkin kieltäytyivät ehdottomasti rikkomasta lakia, minkä vuoksi heitä kuninkaan määräyksestä kidutettiin mitä julmimmalla tavalla ja lopulta surmattiin. Lopuksi kuningas kuitenkin sanoi sotilailleen, että olisi hyvä, jos hekin osoittaisivat saman­laista rohkeutta.

Kertomukset siinä muodossa, jossa ne kirjassa esiintyvät, ovat epäilemättä osittain legendamaisia, mutta niillä on todenmukainen historiallinen tausta. Antiokhos Epifaneen juutalaisiin kohdistama vaino todella oli ankara, mutta se kestettiin sankarillisesti. Lisäksi sianlihan syöminen todella oli ympäri­leikkauksen ohella toisena ratkaisevana kiistan­aiheena hänen ja hänen juutalaisten alamaistensa välillä.[4]

Merkitys ja vaikutus

muokkaa

Juutalaisten keskuudessa Neljäs makkabilaiskirja ei ole ollut kovin tunnettu, mutta jo varhain se tuli suosituksi kristittyjen keskuudessa,[3]. Eräiden rakenteellisten ja sanastol­listen yhtä­läi­syyksien perusteella on päätelty, että jo evankelista Luukas tunsi sen, kuten myös Antiokian patriarkka Ignatios.[3] Kirja on ollut myös monien kristillisten marttyyrikertomusten ilmeisenä esikuvana.[3]

Kirjaa ei ole pidetty roomalaiskatolisessa eikä protestanttisissa kirkkokunnissa Raamattuun kuuluvana. Sen sijaan se kuuluu kaanoniin ortodoksisessa kirkossa. Kreikan orto­doksisen kirkon Raamatussa se on siirretty Vanhan testamentin liitteeksi Jerusalemin synodissa 1672. Venäjän ortodoksinen kirkko ei osallistunut synodiin, joten kirja kuuluu sen Raamatun kaanoniin.

Lähteet

muokkaa
  1. Jarmo Kiilunen, Aarre Huhtala: ”Mitkä kirjat katsotaan apokryfikirjoiksi”, Urhea Judit, viisas Sirak: Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin, s. 23–24. Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-745-4
  2. a b c d e f ”Neljäs makkabilaiskirja, johdanto”, Vanhan testamentin apokryfikirjat, s. 565–566. Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-780-5
  3. a b c d e f g h Jarmo Kiilunen, Aarre Huhtala: ”Neljäs makkabilaiskirja”, Urhea Judit, viisas Sirak: Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin, s. 240–155selvennä. Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-745-4
  4. a b c d Bertnand Russell: ”Juutalaisten uskonnollinen kehitys”, Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti, osa 1, s. 377–378. Suomentanut J. A. Hollo. WSOY, 1999. ISBN 951-0-17867-5
  5. Maccabees, books of (IV Maccabees) Jewish Encyclopedia. Viitattu 29.10.2015.
  6. a b Maccabees, books of (Author and Date) Jewish Encyclopedia. Viitattu 29.10.2015.
  7. 3. Moos. 11:1–8

Kirjallisuutta

muokkaa
  • ”Neljäs makkabilaiskirja”, Vanhan testamentin apokryfikirjat. (Toimituskunta: Juhani Pihkala ym. 2. korjattu painos (1. painos 2009)) Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-780-5

Aiheesta muualla

muokkaa