Avaa päävalikko

Neljä rakkautta on neljän Pohjoismaan yhteistyöelokuva vuodelta 1951. Sen ruotsalaisen ja suomalaisen osuuden on ohjannut Hampe Faustman ja tanskalaisen ja norjalaisen osuuden Johan Jacobsen, joilla kummallakin oli takanaan kymmeniä elokuvaohjauksia. Käsikirjoitustiimissä oli mukana muun muassa Mika Waltari.[1]

Neljä rakkautta
Nelja-rakkautta-juliste.jpg
Ohjaaja Hampe Faustman
Johan Jacobsen
Tuottaja T. J. Särkkä (Suomi)
Säveltäjä Heikki Aaltoila (Suomi)
Kuvaaja Kalle Peronkoski (Suomi)
Leikkaaja Armas Vallasvuo (Suomi)
Lavastaja Jaakko Hurme (Suomi)
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Sandrew-Ateljéerna
Flamingo Film
Fotorama Filmbureau
Ensi-ilta Tanskan lippu 3. syyskuuta 1951
Suomen lippu 12. lokakuuta 1951
Norjan lippu 11. helmikuuta 1952
Ruotsin lippu 9. kesäkuuta 1952
Kesto 100 min
Alkuperäiskieli suomi, ruotsi, norja, tanska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tarina alkaa, kun Pohjoismaiden kuninkaat kohtaavat 1914 vakavassa poliittisessa tilanteessa. Tilaisuuteen osallistuu suomalainen aateliskaunotar, johon kuninkaat ihastuvat, ja joku heistä onnistuu pääsemään neidon huoneeseen. Tuloksena on tytär, josta kehkeytyy laulajatar.[2]

ArviotMuokkaa

Suomalaisten kriitikkojen mukaan suomalainen osuus oli paras. Eugen Terttula katsoi, että käsikirjoituksen ja ohjauksen keskittäminen yksiin käsiin olisi estänyt hajanaisuuden.[3]

NäyttelijätMuokkaa

 Sonja Wigert  … suomalainen aatelisnainen / hänen tyttärensä laulajatar Nina Lind  
 William Markus  … insinööri Toivo Nurminen  
 Aku Korhonen  … autonkuljettaja Onni Halla  
 Heikki Savolainen  … tukkilainen  
 Joel Asikainen  … tukkilainen  
 Sture Lagerwall  … lentäjäeversti Gustaf Dalander  
 Poul Reichhardt  … dosentti Axel Foulsen  
 Asbjørn Andersen  … saksalainen aliupseeri  
 Georg Richter  … meteorologi Finn Borg  
 Henki Kolstad  … Björn Moe, Finn Borgin avustaja  
 Claus Wiese  … Stein Foss, Finn Borgin avustaja  
 Georg Skarstedt  … somistaja  
 Leo Riuttu  … kirjanpitäjä  
 Arvo Kuusla  … tukkilainen  
 Kauko Vuorensola  … pontikankeittäjän apulainen  
 Armas Jokio  … tukkilainen  
 Veikko Linna  … työnjohtaja Mäkinen  
 Heimo Lepistö  … tukkilainen  
 Eija Inkeri  … sihteeri  
 Bengt Blomberg  … Sigurd Torarinsen, islantilainen  
 Hannes Veivo  … komisario  
 Matti Lehtelä  … poliisiupseeri  
 Bjarne Bø  … kapteeni  
 Arttu Suuntala  … pontikankeittäjä  
 Pentti Irjala  … tukkilaisia  
 Juhani Kumpulainen  … tukkilaisia  
 Pentti Auer  … tukkilaisia  
 Kauno Laine  … tukkilaisia  
 Arvo Lehesmaa     
 Karl Gustav Ahlefeldt  … vastarintaliikkeen jäsen  
 Kjeld Petersen  … vastarintaliikkeen jäsen  
 Tavs Neiiendam  … vastarintaliikkeen jäsen  
 Søren Weiss  … vastarintaliikkeen jäsen  
 Kjeld Jacobsen  … kasvitieteilijä Leif Høst  
 Louis Miehe-Renard  … ”insinööri”  
 Theodor Weissman  … teknillinen johtaja Gråhara  
 Alexander Baumgarten, von  … salapoliisi  
 Stig Johansson  … autonkuljettaja/salapoliisi  
 Georg Funkqvist  … Malmön pormestari  
 Bengt Logardt  … ensimmäinen adjutantti  
 Börje Mellvig  … toinen adjutantti  
 Gyrd Løfqvist  … kolmas adjutantti  
 Jack Feldstad     
 Kåre Wiklund     
 Toralf Sandø  … portieeri  

LähteetMuokkaa

  1. Neljä rakkautta Elonetissä Taustaa, viitattu 9.12.2013
  2. Neljä rakkautta Elonetissä Juoni, viitattu 9.12.2013
  3. Neljä rakkautta Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 9.12.2013
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.