Wikipedia

Nathalie Loiseau

Nathalie Loiseau (s. 1. kesäkuuta 1964 Neuilly-sur-Seine[1]) on ranskalainen poliitikko ja diplomaatti. Hän on ollut Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2019. Loiseau oli Ranskan eurooppaministeri Philippen toisessa hallituksessa vuosina 2017–2019 ja osallistui aktiivisesti Brexit-neuvotteluihin. Hän oli myös Kansallisen hallintokoulun johtaja vuosina 2012–2017. Tätä ennen hän oli diplomaatti ja hallintovirkamies Ranskan ulkoministeriössä. Loiseau edustaa La République En Marche! -puoluetta. Euroopan parlamentissa hän kuuluu Uudistuva Eurooppa -ryhmään.

Nathalie Loiseau
Loiseau vuonna 2019
Loiseau vuonna 2019
Euroopan parlamentin jäsen
2.7.2019–
Ryhmä Uudistuva Eurooppa
Ranskan eurooppaministeri
2017–2019
Pääministeri Édouard Philippe
Edeltäjä Marielle de Sarnez
Seuraaja Amélie de Montchalin
Henkilötiedot
Syntynyt1. kesäkuuta 1964 (ikä 60)
Neuilly-sur-Seine, Ranska
Kansalaisuus Ranska
Tiedot
Puolue  Ranska: LREM
 Euroopan unioni: RE
Tutkinnot Sciences Po
INALCO
Aiheesta muualla
www.nathalieloiseau.medium.com

Ura

muokkaa
 
Loiseau johtamassa puhetta Euroopan parlamentin delegaatiossa parlamentin ja Britannian parlamentin yhteiseen toimikuntaan vuonna 2021. Hänellä on kasvomaski koronaviruspandemian vuoksi.

Loiseau suoritti tutkinnon vuonna 1983 Institut d’études politiques de Paris -korkeakoulussa ja vuonna 1985 Institut national des langues et civilisations orientales -yliopistossa[1]. Vuonna 1984 Loiseau oli ehdokkaana ylioppilaskunnan vaaleissa äärioikeistolaisen Union des étudiants de droite -järjestön (suom. Oikeiston opiskelijoiden liitto) listalla. Asian tultua julkisuuteen vuonna 2019 Loiseau myönsi ehdokkuutensa mutta kiisti tietäneensä järjestön ekstremismistä ja kutsui ehdokkuuttaan ”typeräksi virheeksi”, jonka hän oli ”kokonaan unohtanut”.[2]

Vuonna 1986 Loiseau aloitti diplomaatin virassa Ranskan Eurooppa- ja ulkoasiainministeriössä[1]. Hän muun muassa osallistui rauhanneuvotteluihin Kambodiassa ja Somaliassa sekä oli Alain Juppé kabinetissa tämän toimiessa Ranskan ulkoministerinä. Loiseau toimi Ranskan Washingtonin-suurlähetystön tiedottajana vuosina 2002–2007. Vuonna 2003 Yhdysvallat aloitti Irakin sodan, mitä Ranska vastusti. Ranskan vastustus johti Ranska-vastaisuuteen yhdysvaltalaisessa mediassa. Loiseau ja suurlähettiläs Jean-David Levitte kirjoittivat Washington Post -lehteen artikkelin, jossa he vetosivat Yhdysvaltojen kansalaisiin ja sanoivat, että heille valehdellaan. Washingtonista Loiseau siirtyi hallintovirkamieheksi ulkoministeriöön. Jälleen ulkoministeriksi noussut Alain Juppé nimitti hänet ulkoministeriön yleishallintopäälliköksi vuonna 2011. Hän oli tässä virassa elokuuhun 2012, jolloin Juppén seuraaja Laurent Fabius siirsi hänet pikaisesti pois tästä tehtävästä. Loiseaun aiemmin johtama järjestö Femmes et diplomatie (suom. Naiset ja diplomatia) syytti Fabiusta Loiseaun perusteettomasta siirrosta ilman varoitusta tai nimittämistä toiseen virkaan. Saman vuoden marraskuussa Loiseau sanoi, ettei hänellä ole halua palata virkaan.[3][4]

Loiseau siirtyi ulkoministeriöstä johtamaan arvostettua Kansallista hallintokoulua vuonna 2012. Hän oli korkeakoulun toinen naisjohtaja. Loiseaun nimitys oli poikkeuksellinen hänen diplomaattitaustansa takia ja koska hän ei ollut korkeakoulun entinen opiskelija.[4]

Vuonna 2017 Loiseau siirtyi Ranskan eurooppaministeriksi[1]. Tässä virassa hänellä oli aktiivinen rooli neuvotteluissa Yhdistyneen kuningaskunnan erosta Euroopan unionista. Loiseau kehotti ripeyteen neuvotteluissa ja muun muassa varoitti, että Britannian ero ilman erosopimusta voi johtaa Britannian vastaisen mielialan lisääntymiseen Ranskassa.[5][6] Loiseau sai mediahuomiota kirjoitettuaan Facebookissa, että hän on nimennyt kissansa Britannian EU-eron mukaisesti ”Brexitiksi”. Loiseaun mukaan kissa maukuu öisin, jotta sille avattaisiin ovi, mutta kieltäytyy sitten menemästä ovesta ulos, verraten kissan käyttäytymistä Britannian toimintaan neuvotteluissa. Myöhemmin Loiseau sanoi kyseessä olevan vitsi ja ettei hänellä ole oikeasti kissaa.[7]

Maaliskuussa 2019 Loiseau ilmoitti asettuvansa ehdolle Ranskan vuoden 2019 europarlamenttivaaleihin. Ennen ilmoitustaan Loiseau oli useasti kiistänyt olevansa asettumassa ehdolle. Loiseau teki ilmoituksen televisioidussa väittelyssä myöhään 14. maaliskuuta Marine Le Penin kanssa, väitteän tehneensä päätöksen ehdokkuudesta väittelyn aikana vastareaktiona Le Penin puheisiin.[8] LREM-puolue julkisti 26. maaliskuuta ehdokaslistansa, jonka mukaisesti Loiseau oli puolueen kärkiehdokas kansallisissa vaaleissa.[9]

Tultuaan valituksi Euroopan parlamenttiin Loiseau oli ehdolla parlamentin Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän puheenjohtajaksi. Loiseau kertoi belgialaisessa Le Soir -lehdessä kesäkuussa 2019 suunnittelevansa suuria muutoksia ryhmässä. Hän kritisoi artikkelissa ryhmän pitkäaikaista puheenjohtajaa Guy Verhofstadtia ja sanoi ryhmästä tulevan ”vähemmän pohjoismainen”. Artikkelin mukaan Loiseau myös vertasi Euroopan kansanpuolueen ryhmän kärkiehdokasta Manfred Weberiä ektoplasmaan. Lehti poisti artikkelin pian. Artikkeli aiheutti kuitenkin kohun ryhmän sisällä, jonka seurauksena Loiseau vetäytyi kilpailusta ryhmän puheenjohtajuudesta.[10][11]

Joulukuussa 2021 Loiseau valittiin Euroopan parlamentin delegaation puheenjohtajaksi Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttien yhteiseen Brexit-toimikuntaan.[12]

Poliittiset näkemykset

muokkaa

Tultuaan Ranskan eurooppaministeriksi vuonna 2017 Loiseau kertoi olevansa huolissaan Ranskan heikkenevästä vaikutusvallasta Euroopan unionissa. Ongelman ratkaisemiseksi Loiseau kehotti parempaa koordinointia Saksan kanssa. Hän nosti esille myös ranskalaisten virkamiesten vähenevän lukumäärän.[13] Ministerinä Loiseau vastusti Euroopan parlamentin siirtämistä pois Strasbourgista.[14]

Kampanjoidessaan europarlamenttivaaleissa vuonna 2019 Loiseaun ympärille nousi kohu, kun Euroopan unionia selittävä sarjakuva, jonka tekemiseen Loiseau oli osallistunut, tulkittiin hyväksyvän Puolassa esiintyvän homofobian. Loiseau kiisti homofobisuuden ja sanoi, ettei Puolan tilanteen kuvaaminen ole ilmaisu sen hyväksymisestä. Loiseau toi myös esille aiemmat kirjoituksensa, joissa hän keskustelee ”homoseksuaalisten veljiensä” elämästä ”yhteiskunnassa, joka ei ole rakennettu heille”.[15] Tultuaan valituksi Euroopan parlamenttiin Loiseau liittyi Euroopan parlamentin HLBTI-asioita käsittelevän laajennetun työryhmän jäseneksi.[16]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Nathalie Loiseau Euroopan parlamentti. Viitattu 29.4.2022.
  2. ↑ Top Macron candidate for EU elections ran for far-right as student Euractiv. 23.4.2019. Viitattu 29.4.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Kauffmann, Sylvie: Nathalie Loiseau, directrice de l’ENA, choisit carrière et vie privée Le Monde. 31.8.2015. Viitattu 29.4.2022. (ranskaksi)
  4. ↑ a b Floc'h, Benoît: Nathalie Loiseau, une diplomate à l'ENA Le Monde. 5.11.2012. Viitattu 29.4.2022. (ranskaksi)
  5. ↑ Galindo, Gabriela: French EU minister: ‘No difference’ between Barnier and EU27 on Brexit Politico EU. 26.7.2018. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Sheftalovich, Zoya: French minister: No-deal Brexit could stoke anti-British sentiment Politico EU. 7.3.2019. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  7. ↑ No, sadly a French minister didn't call her cat 'Brexit' France24. 19.3.2019. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Momtaz, Rym: French Europe minister declares herself Macron’s European election champion Politico EU. 15.3.2019. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Momtaz, Rym: Macron’s party unveils EU election list, with Loiseau in lead Politico EU. 26.3.2019. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Kayali, Laura; Baume, Maïa de La; Herszenhorn, David M.; Fahler, Max: Macron’s liberal group in damage-control mode Politico EU. 7.6.2019. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Baume, Maïa de La: Nathalie Loiseau drops bid to lead centrist group in European Parliament Politico EU. 13.6.2019. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Delegation to the EU-UK Parliamentary Partnership Assembly Euroopan parlamentti. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Vinocur, Nicholas: New minister decries loss of French influence in EU Politico EU. 20.7.2017. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Barbière, Cécile: France continues to block debate on Strasbourg seat Euractiv. 6.7.2017. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Macron’s top EU candidate embroiled in new controversy Euractiv. 30.4.2019. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Members Euroopan parlamentin HLBTI-laajennettu työryhmä. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Ranskan europarlamentaarikot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nathalie_Loiseau&oldid=22864755”