Alain Juppé
Alain Marie Juppé O.Q. (s. 15. elokuuta 1945 Mont-de-Marsan, Landes) on ranskalainen konservatiivipoliitikko, joka toimi Ranskan ulkoministerinä Édouard Balladurin hallituksessa 1993–1995 ja pääministerinä 1995–1997. Nicolas Sarkozyn presidentiksi valinnan jälkeen Juppé nousi 18. toukokuuta 2007 François Fillonin hallitukseen varapääministeriksi ja uuden "superministeriön" ympäristön-, kestävän kehityksen ja energiaministeriksi, josta erosi kuukauden jälkeen menetettyään paikkansa parlamentissa.[1] Marraskuussa 2010 hän nousi jälleen François Fillonin II hallituksen puolustusministeriksi[2] ja ulkoministeriksi helmikuussa 2011 Michèle Alliot-Marien eron jälkeen.
| Alain Juppé | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Presidentti | Jacques Chirac |
| Edeltäjä | Édouard Balladur |
| Seuraaja | Lionel Jospin |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. elokuuta 1945 |
| Puoliso | Isabelle Legrand-Bodin (1993-) |
| Tiedot | |
| Puolue | UMP |
| Aiheesta muualla | |
| www.al1jup.com | |
Juppé aloitti opiskelun 1964 École Normale Supérieuressa, Institut d'Etudes Politiques de Paris'ssa 1968 ja kävi École nationale d'administrationia 1970–1972.
Juppé oli Jacques Chiracin hallituksessa 1986–1988, gaullistipuolueen (Rassemblement pour la République; RPR) puoluesihteerinä 1988–1994 ja puheenjohtajana 1994–1997. Valittiin Bordeaux'n pormestariksi 1995. Vuonna 1997 RPR hävisi vaalit ja Juppéa seurasi pääministerinä Lionel Jospin ja RPR:n johdossa Philippe Séguin.
Juppé jatkoi Union pour un Mouvement Populaire -puolueessa ja toimi sen puheenjohtajana 2002–2004.[3]
Joulukuussa 2004 Juppé tuomittiin julkisten varojen väärinkäytöstä hänen oltuaan RPR:n johdossa ja puolueen käytettyä Pariisin kaupungin työntekijöitä hyväkseen. Valituksen jälkeen tuomittiin 14 kk ehdolliseen vankeuteen ja kiellettiin hakemasta poliittiseen asemaan vuoden kuluessa. Tämän johdosta hän jätti Bordeaux'n pormestarin virkansa.
Juppé vietti kaksi vuotta opettamassa Quebécin yliopistolla, jonka jälkeen ryhtyi UMP:n ehdokkaaksi parlamenttivaaleihin ja oli lyhyen aikaa ennen häviämiään vaaleja ministerinä: puolustusministerinä marraskuusta 2010 helmikuuhun 2011 ja ulkoministerinä 2011-2012.[4][3]
Vuonna 2015 hän pyrki ehdokkaaksi vuoden 2017 presidentinvaaleihin mutta hävisi puolueensa esivaalit.[5]
Vuonna 2019 hänet nimitettiin perustuslakineuvostoon ja hän luopui Bordeaux'n pormestarinvirasta.[6]
LähteetMuokkaa
- Alain JUPPÉ (Euroopan parlamentti)
- Disgraced Juppé to return to politics
ViitteetMuokkaa
- ↑ Sarkozy honeymoon fades as the voters reject his ‘blue tidal wave’ Times. Viitattu 17.06.2007.
- ↑ Ranskaan entistä oikeistolaisempi hallitus savonsanomat.fi. 14.11.2010. Kuopio: Savon Sanomat Oy. Viitattu 29.11.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Alain Juppé named French foreign minister France in Canada. Arkistoitu 9.11.2018. Viitattu 15.6.2019.
- ↑ REMANIEMENT - Alain Juppé pressenti pour le poste de ministre de la Défense Le Point. 2010. Viitattu 15.6.2019.
- ↑ Kim Willsher: Fillon calls for 'transformation' after first-round win in French primary The Guardian. 21.11.2016. Viitattu 15.6.2019.
- ↑ Alain Juppé quitte la mairie de Bordeaux pour rejoindre le Conseil constitutionnel Le Monde. 13.2.2019. Viitattu 15.6.2019.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Juppén blogi (ranskaksi)
| Michel Debré (1959–1962) • Georges Pompidou (1962–1968) • Maurice Couve de Murville (1968–1969) • Jacques Chaban-Delmas (1969–1972) • Pierre Messmer (1972–1974) • Jacques Chirac (1974–1976) • Raymond Barre (1976–1981) • Pierre Mauroy (1982–1984) • Laurent Fabius (1984–1986) • Jacques Chirac (1986–1988) • Michel Rocard (1988–1991) • Édith Cresson (1991–1992) • Pierre Bérégovoy (1992–1993) • Édouard Balladur (1993–1995) • Alain Juppé (1995–1997) • Lionel Jospin (1997–2002) • Jean-Pierre Raffarin (2002–2005) • Dominique de Villepin (2005–2007) • François Fillon (2007–2012) • Jean-Marc Ayrault (2012−2014) • Manuel Valls (2014−2016) • Bernard Cazeneuve (2016–2017) • Édouard Philippe (2017–2020) • Jean Castex (2020–) |