Avaa päävalikko

Narfi on Lokin poika skandinaavisessa mytologiassa. Odinin poika Váli muuttuu sudeksi ja tappaa hänet, ja hänen suoliaan käytetään Baldrin murhaan syyllistyneen Lokin vangitsemiseen.

Proosa-Eddan osiossa Gylfaginning häntä kutsutaan Nariksi, ja hänet tappaa veljensä Váli. Lokasennan lopun proosatekstissä sen sijaan sanotaan, että Narfi muuttuu sudeksi ja tappaa veljensä Narin.

TeksteissäMuokkaa

Gylfaginningin luvussa 50 aasat muuttavat Lokin pojan Válin sudeksi, ja tämä raatelee veljensä "Narin tai Narfin", jonka suolia käytetään heidän isänsä sitomiseen.[1]

Lokasennan proosaosuudessa kerrotaan ilmeisesti Snorri Sturlusonin sepittämä[2] tiivistelmä samasta tarinasta. Tässä versiossa Vália ei mainita lainkaan, vaan Narfi muutetaan sudeksi ja tämä tappaa Narin. Narin suolien ja Narfin sudeksi muuttumisen välistä yhteyttä ei selitetä.[3][4] Narfin nimi muutetaan joskus Váliksi, jotta tarinoista tulisi yhdenmukaisia; esimerkiksi Guðni Jónssonin vuoden 1954 versiossa ja Henry Adams Bellowsin vuoden 1923 englanninnoksessa.[5]

Snorri myös nimeää "Narin tai Narfin" Lokin ja hänen vaimonsa Sigynin pojaksi aiemmin Gylfaginningissa, ja listaa "Narin isän" Lokin heitiksi eli toisintonimeksi Skáldskaparmálissa. Narfi mainitaan aiemmin Þjóðólfr Kviiniläisen Ynglingatalissa, jossa Heliin viitataan kenningillä "jóðís ulfs ok Narfa" ("suden ja Narfin sisar"),[6][7] sekä mahdollisesti saman skaldin Haustlöngissä.[8]

Narfia on käytetty myös ihmisten nimenä.[6] Esimerkiksi vuonna 1304 kuolleen norjalaisen piispan ja kuninkaan neuvonantajan nimi oli Narve.[9]

TulkinnatMuokkaa

On epäselvää, ovatko Narfi ja Nari sama henkilö, ja ovatko he mitenkään yhteydessä Nóttin isään, Narfiin.[4] Nimen on ajateltu tarkoittavan "kapeaa", mutta Rudolf Simek on ehdottanut yhteyttä Heliin ja Nóttin isään, mikä viittaisi Narfin "[olleen] alunperin kuoleman demoni". Tällöin nimi voisi olla yhteydessä muinaisnorjan sanaan nár ("ruumis"), mistä tulivat myös sanat Náströnd ja Naglfar.[6]

LähteetMuokkaa

  1. Arthur Gilchrist Brodeur (kään. 1916). The Prose Edda by Snorri Sturluson, Scandinavian Classics 5, New York: The American-Scandinavian Foundation.
  2. Ursula Dronke (1997). The Poetic Edda Volume II: Mythological Poems, Oxford: Oxford University/Clarendon, ISBN 9780198111818, s. 371.
  3. Ursula Dronke (1997). The Poetic Edda Volume II: Mythological Poems, Oxford: Oxford University/Clarendon, ISBN 9780198111818, s. 371–72.
  4. a b "Nari and/or Narfi", John Lindow, Norse Mythology: A Guide to the Gods, Heroes, Rituals, and Beliefs, Oxford/New York: Oxford University, 2001, ISBN 9780195153828, s. 236–37, s. 237.
  5. "Hann var bundinn með þörmum sonar síns, Vála": Guðni Jónsson, Eddukvæði, Akureyri: Íslendingasagnaútgáfan, 1954, Heimskringla.no. "He was bound with the bowels of his son Vali": Henry Adams Bellows, The Poetic Edda, Scandinavian classics 21 and 22, New York: The American Scandinavian Foundation, 1923, s. 172.
  6. a b c "Narfi 1", Rudolf Simek, kääntänyt Angela Hall, Dictionary of Northern Mythology, Cambridge: Cambridge University, 1993, ISBN 9780859915137, s. 228.
  7. Viking and Medieval Scandinavia 2 (2006) s. 14.
  8. Jan de Vries, Altgermanische Religionsgeschichte Volume 2, Grundriß der germanischen Philologie 12/2, 2. painos 1957, 3. painos Berlin: De Gruyter, 1970, s. 263; myös Jan de Vries, The Problem of Loki, Folklore Fellows Communications 110, Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia/Societas Scientiarum Fennica 1933, s. 186.
  9. Knut Helle, "Narve", Store norske leksikon