Ynglingatal

Ynglingatal (suom. ”Luettelo Ynglingeistä”) on runo, jonka alkuperäisenä laatijana pidetään eteläisessä Norjassa 800-luvun lopulla ja 900-luvun alussa vaikuttanutta skaldirunoilijaa Þjóðólfr Kviiniläistä [thjoudoulfr] (isl. Þjóðólfr hvinverski tai ór Hvíni). Ynglingatalissa luetellaan 27 Ynglingien kuningassuvun jäsentä ja kerrotaan edesmenneiden kuninkaiden osalta, miten nämä kuolivat ja minne nämä on haudattu. Luettelo ulottuu myyttisistä jumalista ja tarunhohtoisista Ynglingien suvun kuninkaista norjalaisena Vestfoldin kuninkaana mainittuun Rögnvaldr Vuorenkorkuiseen (isl. heiðum-hæri) saakka, jonka kunniaksi runon kerrotaan laaditun. Ynglingatal on alkujaan ajoitettu vuoden 870 paikkeille. Nykytutkijat katsovat kuitenkin, että sen laatimisen todennäköisempi ajankohta on vasta 900-luvulla. Joka tapauksessa on katsottu, että toisen norjalaisen skaldin, Eyvindr Skaldienturmelijan (isl. Eyvindr Finsson skáldaspillir) laatiessa 900-luvun lopulla Hlaðirin jaarleista samoin näiden sukupuun Óðinn-jumalaan saakka ulottavan runon Háleygjatal, on Ynglingatal jo tuolloin tunnettu. Vastakkaisiakin näkemyksiä on esitetty; Ynglingatal on esimerkiksi nähty 1100-luvulla laadituksi pastissiksi. Runon myöhäistä alkuperää ei kuitenkaan ole pystytty kiistatta osoittamaan. Nykytietämyksen valossa runon uskotaan välittyneen suullisesti usean vuosisadan ajan kunnes se kirjattiin ylös 1100-luvulla tai 1200-luvun alussa. Se on säilynyt Snorri Sturlusonin Heimskringlaan kuuluvassa Ynglinga sagassa (n. 1230). Ynglingatalin runomitta, kviðuháttr, on edda-runoudelle tyypillisen fornyrðislag-runomitan muunnelma, mutta runossa on käytetty paljon myös kenninkejä.

Gerhard Munthen vinjetti, "Kuningas Yngvin kuolema" Ynglingatalin vuoden 1899 painokseen

Ynglingien suku Ynglingatalin mukaan

• Fjölnir
• Sveigðir
• Vanlandi
• Visburr
• Dómaldr
• Dómarr
• Dyggvi
• Dagr Spaka
• Agni
• Eiríkr ja Alrekr
• Yngvi ja Alfr
• Jörundr
• Aun
• Egil
• Óttarr
• Aðils
• Eysteinn
• Yngvarr
• Braut-Önundr
• Ingjaldr hinn illráði
• Óláfr trételgja
• Hálfdan hvítbeinn
• Eysteinn Hálfdansson
• Hálfdan hinn mildi
• Guðröðr veiðikonung
• Óláfr
• Rögnvaldr heiðum hæra

Katso myös

• Heimskringla
• Ynglinga-suku
• Uplannin kuninkaat
• Ottarin hautakumpu
• Viikinkiaika
• Skaldi
• Kenninki

Lähteet

• Clunies Ross, Margaret. 1993. Þjóðólf of Hvin. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland,665-666.
• Gade, Kari Ellen. 2009. Kviðuháttr. Teoksessa Poetry from the Kings’ Sagas 2: From c. 1035 to c. 1300. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 2, toim. Kari Ellen Gade. Turnhout: Brepols.
• Marold, Edith sekä Vivian Busch, Jana Krüger, Ann-Dörte Kyas & Katharina Seidel. 2012. (Introduction to) Þjóðólfr ór Hvini, Ynglingatal. (Saksankielestä kääntänyt John Foulks.) Teoksessa Poetry from the Kings’ Sagas 1: From Mythical Times to c. 1035. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 1, toim. Diana Whaley. Turnhout: Brepols
• Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Käännökset ja editiot

• Bjarni Aðalbjarnarson (toim.). 1941. Snorri Sturluson: Heimskringla, 1. Reykjavík.
• Finnur Jónsson (toim.). 1973 [1912–1915]. Den norsk-islandske skjaldedigtning, B:1. Køpenhavn: Rosenkilde og Bagger, 7–14. (sisältää tanskankielisen käännöksen)
• Finnur Jónsson (toim.). 1929. Carmina Scaldica. Udvalg af norske og islandske skjaldekvad. 2. Painos. København: G.E.C. Gads Forlag.
• Wisén, Theodor. (toim.). 1886. Carmina Norroena: ex reliquiis vetustioris Norrœnæ poësis selecta, recognita, commentariis et glossario instructa, 1. Lund, 3–8.

Aiheesta muualla

• Ynglingatal muinaisislanniksi Heimskringla.no -sivustolla
• Ynglingatalin tanskankielinen käännös Heimskringla.no -sivustolla