Kenning
Kenning on muinaisessa skaldirunoudessa metaforaa muistuttava kiertoilmaus tai kielikuva.[1] Kenning on johdettu muinaisnorjan verbistä kenna eli ymmärtää, tietää tai nimetä. Samantyyppisiä ilmauksia käytettiin myös muinaisenglanniksi kirjoitetuissa runoelmissa.[2]
Kenning muodostuu yleensä kahdesta sanasta. Esimerkiksi aaltojen ratsu on laiva, valaan tie on meri, renkaiden antaja on kuningas ja miekan neste tarkoittaa verta.
Lähteet muokkaa
- ↑ Annukka Aikio ja Rauni Vornanen: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8, s. 329
- ↑ Encyclopædia Britannica: Kenning Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 8.4.2010. Englanti