Naomi Replansky (23. toukokuuta 1918 Bronx7. tammikuuta 2023 Manhattan) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjallisuudenkääntäjä.[1]

Replansky syntyi venäjänjuutalaisille vanhemmille. Hän kertoo kirjoitaneensa ensimmäiset runonsa kymmenvuotiaana.[2] Replansky opiskeli Hunter Collegessa historiaa mutta ei valmistunut vaan meni töihin newyorkilaiseen tehtaaseen. Lisäksi hän työskenteli kielenkääntäjänä Los Angelesissa. 1950-luvulla Replansky sai kandidaatin arvon maantieteessä Kalifornian yliopistosta Los Angelesista.[1]

Replansky käsitteli töissään muun muassa työväenluokkaista elämää, köyhyyttä, holokaustia ja rasismia. Nuorena hän löysi identiteettinsä kommunistisesta liikkeestä, mutta myöhemmin hän kuvaili itseään ideologioihin skeptisesti suhtautuneeksi vasemmistolaiseksi. Replanskylle muodostui voimakas juutalainen identiteetti vastareaktiona natsismiin, mutta hän ei harjoittanut juutalaista uskontoa. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa oli Ring Song (1952), joka oli National Book Award -ehdokas.[2] Poetry Society of America myönsi Replanskylle vuonna 2013 teoksesta Collected Poems (2012) William Carlos Williams -palkinnon. Hän opetti runoutta Pitzer Collegessa ja Henry Street Settlementissä. Replansky käänsi Bertolt Brechtin ja Hugo von Hofmannsthalin teoksia saksasta sekä Itzik Mangerin teoksia jiddišistä.[1]

Replansky nimesi keskeisiksi vaikutteikseen William Blaken, kansanlaulut, William Shakespearen, George Herbertin, Emily Dickinsonin ja japanilaisen runouden. Replansky tutustui tulevaan elämänkumppaniinsa Eva Kollischiin 1980-luvulla ja meni tämän kanssa naimisiin vuonna 2009. Vuonna 2015 Replansky ja Kollisch saivat yhdessä Clara Lemlich -palkinnon.[2]

Teoksia muokkaa

  • Ring Song (1952)[1]
  • Twenty One Poems Old and New (1988)[1]
  • The Dangerous World: New and Selected Poems, 1934–1994 (1994)[1]
  • Collected Poems (2012)[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g About Naomi Replansky Academy of American Poets, viitattu 27.2.2024 (englanniksi)
  2. a b c Jewish American poet Naomi Replansky dies at 104 The Jerusalem Post 10.1.2023, viitattu 27.2.2024 (englanniksi)