Näsikallion suihkukaivo
Näsikallion suihkukaivo on vuonna 1913 valmistunut suihkulähde, joka sijaitsee Tampereella Hämeenpuiston pohjoispäässä. Arkkitehti Birger Federleyn jugendhenkiseen graniittisommitelmaan liittyy kolme Emil Wikströmin tekemää erillistä pronssiveistosta.[1][2] Kauppaneuvos Nikolai Tirkkosen lahjoituksen turvin rakennettu suihkukaivo tunnetaan myös Tirkkosen suihkukaivona.
| Näsikallion suihkukaivo | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Näsikallion suihkukaivo |
| Toinen nimi | Tirkkosen suihkukaivo |
| Tekijä |
Emil Wikström (veistokset) Birger Federley (allas- ja kaiderakennelmat) |
| Valmistumisvuosi | 1913 |
| Taiteenlaji | kuvanveistotaide |
| Sijainti | Näsinpuisto, Hämeenpuiston pohjoispää |
| Paikkakunta | Tampere |
| Koordinaatit | 61°31'N, 23°45'E |
Wikströmin veistokset muokkaa
Suihkukaivon patsaiden aiheet perustuvat vanhaan kansankulttuuriin[2]. Ylin pronssiveistos esittää Kalevalasta tuttua Pohjanneitoa, joka istuu sateenkaarella ja kehrää värttinällä kultalankaa. Alempana ovat isää ja poikaa sekä äitiä ja tytärtä kuvaavat allegoriset veistosryhmät. Niistä toinen symboloi tehdasteollisuutta, toinen kotiteollisuutta. Veistosten tyyli mukailee ranskalaista realismia.[1][3]
Patsaiden valmistamisessa Wikströmiä auttoi hänen oppilaansa, kuvanveistäjä Väinö Richard Rautalin[1].
Vanhan miehen mallina oli tiettävästi taiteilijan tuttu Lempäälän kylästä. Pojan mallina Wikström käytti Yrjö Niemistä (1896–1918), joka asui perheensä kanssa Sääksmäellä lähellä Wikströmin ateljeeta.[4][5]
Wikström käytti äidin ja tytön malleina omaa äitiään ja Estelle-tytärtään. Estelle oli professori Kari Suomalaisen äiti.[4]
Suihkukaivon historia muokkaa
Kauppias Nikolai Tirkkonen lahjoitti Tampereen kaupungille varat suihkukaivoon vuonna 1909, kun hänen omistamansa J. Tirkkosen tavaratalo täytti 40 vuotta. Kuvanveistäjä Wikström ehdotti, että suihkukaivo sijoitettaisiin Mustanlahden kallion etelärinteelle. Kaupunki suostui tähän ja maksoi itse allasrakennelman perustamistyöt.[1] Valmis suihkukaivo paljastettiin heinäkuussa 1913[3]. Aikalaistulkinnoissa korostui näkemys, että teoksen vesiputoukset ja altaat kuvasivat Tammerkosken kuohuja[1].
Keväällä 1918 suihkukaivon ympäristössä käytiin sisällissodan taisteluita, joiden seurauksena patsaissa on luodinreikiä[1].
Aikojen saatossa suihkukaivoveistoksesta katosivat Pohjanneidon pitelemä kultalanka sekä äidin ja tyttären neulepuikot. Molemmat yksityiskohdat palasivat paikoilleen vuonna 2006, kun teosta entisöitiin taidekonservaattorin avulla.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Tampereen julkiset veistokset ja monumentit: Emil Wikström 2006. Tampere: Tampereen nykytaiteen museo ja Tampereen kaupunki. Viitattu 2.3.2014.
- ↑ a b Pihlajaniemi, Marjo: Kaupunkikuva muokkautuu Koskesta voimaa. 2003. Tampere: Tampereen kaupungin elinkeinokeskus. Viitattu 2.3.2014.
- ↑ a b c Vasara, Päivi: Pohjanneito kehrää taas kultalankaansa. Moro, 1.6.2006, s. 4.
- ↑ a b c d Vasara, Päivi: Onneksi olkoon, satavuotias!. Moro, 15.8.2013, s. 12.
- ↑ Niemelä, Jari: Emil Wikströmin mallina oli naapurinpoika. Moro, 29.8.2013.