Meskaliinikaktus

(Ohjattu sivulta Myrkkykaktus)

Meskaliinikaktus eli rusomeskaliinikaktus eli myrkkykaktus[3] (Lophophora williamsii) on kaktuskasveihin (Cactaceae) kuuluva kasvi. Sen nahuatlinkielinen nimi peyotl tarkoittaa kaktusta. Laji tunnetaan monissa kielissä espanjankielisellä nimellään, esp. peyote.

Meskaliinikaktus
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kaktuskasvit Cactaceae
Suku: Meskaliinikaktukset Lophophora
Laji: williamsii
Kaksiosainen nimi

Lophophora williamsii
(Lem. ex Salm-Dyck) Coult.[2]

Katso myös

  Meskaliinikaktus Wikispeciesissä
  Meskaliinikaktus Commonsissa

Tuntomerkit

muokkaa

Meskaliinikaktukset ovat pieniä, pyöreitä, säteittäissymmetrisiä kaktuksia. Niiden väri on vihreä. Piikit ovat erikoistuneet pieniksi ja pallomaisiksi tai karvamaisiksi. Kukan väri on valkoinen, kellertävä tai punainen.[4] Kasvi vaatii yli kymmenen vuotta kukkiakseen.

Esiintyminen

muokkaa
 
Meskaliinikaktuksen luonnollinen esiintymisalue.

Meskaliinikaktus kasvaa kotoperäisenä kuivilla alueilla Yhdysvaltain Texasin lounaisosista keskiseen Meksikoon.[5]

Historiaa

muokkaa

Meksikon intiaanit tunsivat myrkkykaktukset viimeistään 300 eaa. Heidän parissaan oli seremonioita, joissa myrkkykaktus liitettiin ennustamiseen, parantamiseen ja peleihin. Koska kaktus kasvaa vaikeissa olosuhteissa, sen keräämiseen liittyi pyhiinvaellusta. Meksikossa kaktusseremonioita harjoittavat huichol-, cora-, yaqui- ja tarahumariheimot. Noissa seremonioissa myrkkykaktus liittyy ennustamiseen, parantamiseen ja tiettyihin peleihin. Huicholit keräävät kaktukset sadekauden lopulla syksyllä, ja koska heimo asuu kaukana kaktuksen kasvupaikoista muodostuu metsästyksestä eräänlainen pyhiinvaellustapahtuma. Metsästys sisältää erilaisia rituaaleja, kuten ripittäytymisen seksuaalielämän suhteen sekä rituaalitansseja.

Inkvisitio julisti myrkkykaktuksen käytön laittomaksi vuonna 1620, ja vuonna 1760 inkvisitio rinnasti sen kannibalismin harjoittamiseen.

1800-luvun lopulla myrkkykaktus levittäytyi Yhdysvaltoihin, jossa useat intiaaniheimot alkoivat käyttää sitä pyhänä päihteenä seremonioissaan. Pian yli 50 pohjoisamerikkalaista heimoa käytti myrkkykaktusta. Native American Church perustettiin vuonna 1918 myrkkykaktuksen laillisuuden turvaamiseksi. Myrkkykaktus ja meskaliini kuitenkin julistettiin laittomiksi Yhdysvalloissa vuonna 1968.

Nykyaikaisen psykofarmakologian isäksi mainittu Louis Lewin sai myrkkykaktuksen käsiinsä 1800-luvun lopulla. Vuonna 1896 Arthur Heffter eristi kasvista psykoaktiivisen aineen, jonka hän nimesi meskaliiniksi mescalero-intiaanien mukaan. Vuonna 1927 tohtori Kurt Bringer julkaisi massiivisen tutkielman myrkkykaktuksesta, Der Meskalinrausch.

Myrkkykaktus päihteenä

muokkaa

Myrkkykaktuksen alkaloideista on noin puolet meskaliinia; muita ovat mm. pellotiini, anhaloniidi ja lofoforniini (jälkimmäinen on myrkyllistä). Aito meskaliinisulfa sulaa 35–36 °C:ssa ja on valkoista, annos 200–600 mg. Raaka meskaliini on ruskeaa, annos 0,7–1,7 g. Itse kaktusta nautitaan tuoreena (50–200 g), keitettynä, tai sitä poltetaan.lähde?

Myrkkykaktus maistuu karvaalta. Intiaanit pitävät "Isä Peyotea" voimallisena lääkkeenä: myrkkykaktuksen onkin todettu toimivan antibioottina useita bakteereita vastaan.[6] Myrkkykaktus nostaa verenpainetta ja lämpöä, ja aivojen hapenottokyky hidastuu, mistä Aldous Huxleyn mukaan seuraa nautinnollinen antautumisen tunne. Myrkkykaktus tuottaa aistiharhoja ja ajan kulun vääristymiä. Alkoholia kannattaa kaktuksen yhteydessä välttää.

Muun muassa Carlos Castanedan kirjoissa myrkkykaktusten käyttö nähdään tärkeänä osana kirjoissa kuvattua šamanismia.

Katso myös

muokkaa

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Piippo, Sinikka & Salo, Ulla: ”Meskaliinikaktus, peyote”, Mielen ja rakkauden kasvit, s. 250-253. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-28943-4

Lähteet

muokkaa
  1. Lophophora williamsii IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ITIS (englanniksi)
  3. ONKI, Kassu: Lophophora williamsii yso.fi. Viitattu 1.8.2012.
  4. Lophophora williamsii 5Year Old (Arkistoitu – Internet Archive) Shamanica.com
  5. Plants and Cacti (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. McCleary James A., Sypherd Paul S. ja Walkington David L.: Antibiotic activity of an extract of peyote (Lophophora Williamii (Lemaire) Coulter). Economic Botany, Määritä ajankohta!

Aiheesta muualla

muokkaa