Mustakiitäjä
Mustakiitäjä (Cypseloides niger) on harvalukuinen pohjois- ja keskiamerikkalainen kiitäjälintu.
| Mustakiitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kiitäjälinnut Apodiformes |
| Heimo: | Kiitäjät Apodidae |
| Suku: | Nokikiitäjät Cypseloides |
| Laji: | niger |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cypseloides niger |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLinnun pituus on noin 18 cm, joten se on selvästi tervapääskyä kookkaampi ja suurin pohjoisamerikkalaisista kiitäjistä. Sen höyhenpuku on tumman noenharmaa ja hartioiden tienoilta musta. Muiden kiitäjien tavoin mustakiitäjät viettävät pääosan elämästään ilmassa.
Levinneisyys
muokkaaMustakiitäjän esiintymisalue on noin 1,1 miljoonaa neliökilometriä.[2] Se on enimmäkseen muuttolintu, jonka pohjoisin esiintymispaikka on Alaskan eteläosassa. Kanadan ja Yhdysvaltojen länsirannikolla sitä tavataan monin paikoin, sisämaassa Coloradon keskiosiin saakka. Se pesii myös Meksikossa ja Costa Ricassa, sekä joillakin Länsi-Intian saarilla, joilla se on paikkalintu. Kaikkiaan sen esiintymispaikkoja tunnetaan vain noin 80 ja kaikkialla se on harvalukuinen. Kuitenkin Coloradosta tunnetaan kaikkiaan noin 100 esiintymispaikkaa, joiden populaatiokoko on ollut ilmeisen vakaa viimeiset 50 vuotta.[3] Pohjoiset populaatiot talvehtivat Etelä-Amerikassa.
Lajin kokonaispopulaatio on noin 315 000 yksilöä. Sen populaatio on kuitenkin vähentymässä nopeasti, mutta romahduksen syytä ei tiedetä, mutta sen taustalla voi olla ilmastonmuutos tai torjunta-aineiden käyttö. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokitteli vuonna 2018 lajin ennakolta vaarantuneeksi, vaikka kannan pienenemisnopeus tunnetaan vain osalta levinneisyysalueelta.[2]
Mustakiitäjän ensimmäinen pesälöytö on vuodelta 1901, jolloin A.G. Vrooman keräsi yksimunaisen pesän Santa Cruzista Kalifornian rannikolta. Hänen havaintoaan pidettiin pitkään epäluotettavana, kunnes W.L. Dawson varmisti lajinmäärityksen vuonna 1914. Ensimmäinen sisämaapesintä todettiin Albertassa 1919 (C.E. Chapman).[4]
Elinympäristö
muokkaaMustakiitäjä pesii kalliojyrkänteillä ja vesiputouksilla. Pesät sijaitsevat usein vesiputousten takana ja linnut lentävät pesälleen veden läpi.
Lisääntyminen
muokkaaMustakiitäjät pesivät yhdyskunnittain kalliojyrkänteiden ulokkeilla. Pesintä alkaa kesä-heinäkuussa. Pesä rakennetaan ilmassa kerätyistä korsista ja pesän vierestä kerätystä sammalesta ja mudasta.[5] Sama pesäpaikka on käytössä vuodesta toiseen. Naaras munii vain yhden valkoisen munan. Molemmat emot hautovat 23–29 päivää. Poikasta ruokitaan kerran tai kahdesti päivässä, yleensä aamu- tai iltahämärissä. Poikanen lähtee pesästä vasta 47–50 päivän ikäisenä, jolloin sen paino on puolitoistakertainen (146 %) emon painoon verrattuna. Mustakiitäjä on yksiavioinen.
Ravinto
muokkaaMustakiitäjien ravinto on peräisin ilmasta ja se koostuu pääasiassa lentävistä hyönteisistä, etenkin muurahaisista. Laji saalistaa parvissa, toisinaan matalalla lähellä maanpintaa, toisinaan korkeuksissa, jonne ihmissilmä ei näe.
Lähteet
muokkaa- ↑ Cypseloides niger IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b BirdLife International: Cypseloides niger The IUCN Red List of Threatened Species. 2018. IUCN. Viitattu 1.1.2019. (englanniksi)
- ↑ http://archive.is/20121209174042/www.fs.fed.us/r2/projects/scp/assessments/blackswift.pdf Black Swift (Cypseloides niger): A Technical Conservation Assessment (David A. Wiggins)
- ↑ The Birds of North America
- ↑ Pesinnästä Costa Ricassa