Kiitäjälinnut
Kiitäjälinnut[1][2] eli kirskulinnut[3] (Apodiformes) on lintulahko. Sen tieteellinen nimi tarkoittaa ’ilman jalkoja’, sillä lintujen pienet ja vahvakyntiset jalat soveltuvat huonosti kävelemiseen. Lentäessään kiitäjälinnut pitävät jalkojaan lähellä ruumistaan, jolloin ne vaikuttavat lähes jalattomilta. Varsinkin kiitäjät viettävät lähes koko elämänsä ilmassa. Kolibrit puolestaan ovat ainoita lintuja, jotka pystyvät lentämään paikallaan tai jopa taaksepäin niiden kapeiden siipien lyödessä 15–80 kertaa sekunnissa.
| Kiitäjälinnut | |
|---|---|
 Rubiinikurkkukolibri (Archilochus colubris). |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: |
Kiitäjälinnut Apodiformes Peters, 1840 |
| Heimot | |
|
|
| Katso myös | |
Nykyiset kiitäjälinnut jakaantuvat kolmeen heimoon:[1][4] kiitäjiä on 67 lajia, puukiitäjiä eli töyhtökirskujia neljä ja kolibreja 325–340 lajia. Suomessa ainoana vakituisena lajina esiintyy tervapääsky (Apus apus). Suurharvinaisuuksina on lisäksi tavattu alppikiitäjä (Apus melba), vaaleakiitäjä (Apus pallidus), häätökiitäjä (Apus caffer) ja piikkipyrstökiitäjä (Hirundapus caudacutus)[3].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife Suomen arkisto (2000): Lahkot, heimot ja niiden lajimäärät (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 6.4.2011
- ↑ Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P.: Biologian sanakirja, s. 811. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.
- ↑ a b Rariteettikomitea: Suomessa tavatut lintulajit BirdLife Suomi. Haettu 29.11.2010
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Apodiformes (TSN 177993) itis.gov. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)