Museorautatie tai museorata on säännöllisestä matkustaja- tai tavaraliikenteestä poistettu rataverkon osa, jolla liikennöidään museokalustolla eli museojunilla. Museorautateitä on kutsuttu eläviksi museoiksi. Vanhan miljöön säilyttämiseksi radoilla voidaan käyttää esimerkiksi vanhoja merkkejä ja opasteita.[1]

Höyryveturin vetämä museojuna Minkiön rautatieasemalla Jokioisten museorautatiellä.
Liikennettä kapearaiteisella Romney, Hythe and Dymchurch Railway -museoradalla Englannissa.

Museorautatien toiminta vaatii monenlaista työtä, kuten veturinkuljettajan ja konduktöörin sekä radan ja kaluston kunnostamista.[2] Vaikka toiminnan rahallista perustaa voi ylläpitää lipputuloilla,[2] työhön voi silti kuulua esimerkiksi varainhankintaa.[3] Toimintaa voidaan ylläpitää täysin vapaaehtoistyöllä.[2]

Museorautatiet Suomessa

muokkaa

Suomessa vuonna 2003 voimaan tullut Rautatielaki mahdollisti VR:stä riippumattomien museojunaliikennöitsijoiden toimimisen. Liikenteen harjoittajalla tulee kuitenkin olla turvallisuustodistus.[5] Suomen Museorautatieliitto (MRL) valvoo toiminnan harjoittamiseen liittyviä etuja ja pyrkii saamaan huomiota vanhan rautatiekaluston ja rautatieympäristöjen säilyttämiselle.[6]

Lähteet

muokkaa
  • Nummelin, Markku: Jokioisten Museorautatie 50 vuotta: puoli vuosisataa talkootyötä. Keuruu: Museorautatieyhdistys, 2021. ISBN 978-951-9138-07-7.

Viitteet

muokkaa
  1. Nummelin 2021, s. 34
  2. a b c Nummelin 2021, s. 15
  3. Nummelin 2021, s. 20
  4. Nummelin 2021, s. 35
  5. Nummelin 2021, s. 37
  6. Suomen Museorautatieliitto rmhl.fi. Viitattu 26.7.2024.

Aiheesta muualla

muokkaa