Murad Bei
Murad Bei (k. 1801) oli Egyptissä vaikuttanut mamelukkikomentaja. Murad Bei oli yksi monista 1700-luvun lopun kaoottisen kauden aikana vaikuttaneista mamelukkipäälliköistä, joiden valtakausi tunnetaan sekasorrostaan. Murad pakeni Ylä-Egyptiin mamelukkien kärsittyä tappion Napoleon Bonaparten johtamille ranskalaisille pyramidien taistelussa vuonna 1798 jatkaen kuitenkin vastarintaa heitä vastaan. Napoleonin paettua Egyptistä vuonna 1799 Egyptiin jäivät ranskalaisten armeijan rippeet, joiden kanssa Murad hetkellisesti liittoutui. Hän kuoli kuitenkin ruttoon vuonna 1801.
| Murad Bei | |
|---|---|
 Murad kuvattuna ranskalaisessa teoksessa Description de l'Egypte vuodelta 1809. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | vuotta ei tunneta lähellä Tbilisiä, nykyinen Georgia |
| Kuollut | 1801 |
| Arvonimi | bei |
Elämäkerta muokkaa
Murad Bein tarkkaa syntymävuotta ei tunneta. Hän syntyi kuitenkin 1700-luvulla nykyisessä Georgiassa lähellä Tbilisin kaupunkia. Hyvin nuorena hänet siepattiin sotilasorjaksi eli mamelukiksi ja hänet osti egyptiläinen Muhammad Bei Abu al-Dhahab.[1] Hän Ibrahim Bein ohella nousi yhdeksi Muhammad Bein vaikutusvaltaisimmista alikomentajista.[2]
Muhammad Bei oli noussut Egyptin johtoon Egyptin vanhan šaikh al-baladin Ali Bei al-Kabirin kuoltua vuonna 1773, mutta hän kuoli itse vuonna 1775.[2] Murad oli avioitunut Ali Bein lesken Nafisa al-Baydan kanssa ja peri samalla valtavan omaisuuden.[1] Aikakausi 1700-luvun lopulla Muhammad Bein kuoleman jälkeen oli kaoottinen. Mamelukit jakautuivat Ali Bei al-Kabirin vanhoihin mamelukkeihin (Aliwijja) ja Muhammad Bein mamelukkeihin (Muhammadijja). Jälkimmäiset hallitsivat Kairoa ja he koostuivat Murad ja Ibrahim Bein kannattajista. Eri ryhmittymien johtajat harjoittivat hirmuvaltaa aiheuttaen suurta hävitystä maassa. Murad Bei hävitti Ala-Egyptiä hänen yrittäessä puristaa veroja paikallisia talonpojista. Varoittavana esimerkkinä verojen maksua kartteleville Murad tuhotutti monia kyliä. Mamelukki-beiden toiminta oli hyvin tuhoisaa myös esimerkiksi Egyptin kauppataseelle. Murad kiristi myös Egyptin ulkomaalaisia kauppiaita ja teki näin heidän toimintansa käytännössä mahdottomaksi. Tämän kautta Egyptin tilanteesta tuli myös kansainvälinen kysymys.[2]
Egyptiä ainakin muodollisesti hallinnut Osmanien valtakunta lähetti paikallisten kauppiaiden vetoomuksesta kesällä 1786 maahan Ghazi Hasan Pašan johtaman armeijan. Osmanit valtasivat Kairon, mutta Murad ja Ibrahim pakenivat Ylä-Egyptiin, jossa hallinneet Aliwijja-mamelukit siirtyivät puolestaan Ala-Egyptiin. Osmaniarmeijan piti pian lähteä Venäjää vastaan syttyneen sodan takia. Ennen lähtöään he joutuivat myöntymään Ibrahimin ja Muradin valtaan Ala-Egyptissä. Kun tuhoisa kulkutauti vuonna 1791 surmasi suuren osan Kairon Aliwijja-mamelukeista, he saattoivat myös palata kaupunkiin, joka vallattiin ilman vastarintaa.[2]
Murad ja Ibrahim kohtasivat pian kuitenkin toisen uhan. Aikanaan Egyptin tärkeä kauppakumppani Ranska oli huolestunut markkinoiden menetyksestä Egyptissä. Ranskalaiset lähettivät vuonna 1795 Kairoon uhkavaatimuksen, jota Murad tai Ibrahim eivät kuitenkaan ottaneet vakavasti. Vuonna 1798 tätä seurasi Napoleon Bonaparten johtama ranskalainen sotaretki Egyptiin. Ibrahimin ja Muradin mamelukkiarmeija kärsi selvän tappion niin sanotussa pyramidien taistelussa lähellä Kairoa. Muradin onnistui kuitenkin paeta ja hän johti mamelukkien pääarmeijan jäännökset Ylä-Egyptiin alkaen ryhmittäytyä tappionsa jälkeen uudelleen. Murad vaikeutti ranskalaisten asemaa heidän miehittäessään Egyptiä häiritsemällä heidän huoltoreittejään. Ranskalaisia uhkasivat myös britit mereltä ja osmanit Syyriasta. Napoleon yritti kukistaa uhat yksitellen, mutta Akkon piirityksen epäonnistuttua hänen oli palattava Ranskaan elokuussa 1799. Egyptiin hän jätti ranskalaisarmeijan rippeet Jean-Baptiste Kléberin johdossa. Kléberin onnistui yllättäen vielä voittaa Egyptiin edennyt osmaniarmeija Heliopoliin taistelussa ja vahvistaa ranskalaisten asemaa liittoutumalla entisen ranskalaisten vihollisen Murad Bein kanssa. Murad kuoli kuitenkin ruttoon vuonna 1801.[2] Hänet haudattiin Sohagiin.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Fremont-Barnes, Gregory (toim.): The encyclopedia of the French revolutionary and Napoleonic Wars : a political, social, and military history, s. 663. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-651-5. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Sergejeff, Andrei: ”11 ja 12”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus. ISBN 978-952-345-573-3.