Venäjän–Turkin sota (1787–1792)
Venäjän–Turkin sota (1787–1792) oli jatkoa Venäjän–Turkin sodalle 1768–1774, joka oli päättynyt Venäjän voittoon. Sodan jälkeen Venäjä oli ottanut omin päin haltuunsa alueita Mustanmeren rannoilta, mikä ei miellyttänyt Turkkia. Se vaati Venäjää vetämään joukkonsa pois Krimiltä. Sota syttyi 19. elokuuta 1787.[1] Turkki kävi samaan aikaan sotaa Itävaltaa vastaan (1787–1791), joten Venäjä ja Itävalta olivat tässä sodassa liittolaisia.
Alkuvuonna 1787 Venäjän keisarinna Katariina Suuri teki propagandamielessä puolivuotisen tarkastusmatkan Venäjän haltuun otetulla Novorossijan alueella. Matka tunnetaan erityisesti väitetyistä Potemkinin kulisseista. Krimin takaisia alueita asutettiin ja venäläistettiin sotamarsalkka Grigori Potjomkinin johdolla.[1]
Sodassa Turkin armeija oli alakynnessä siitä huolimatta, että se oli Venäjän armeijaa suurempi. Kenraali Aleksandr Suvorovin joukot löivät syyskuussa 1789 Rymnikin taistelussa turkkilaiset Yusuf paššan johtamat joukot. Laivastojen yhteenotto tapahtui elokuussa 1791 Kaliaksin meritaistelussa, ja sekin oli Venäjälle menestyksekäs. Turkki oli valmis rauhanneuvotteluihin.[1]
Rauha solmittiin Jassyssä vuoden 1792 alussa. Sopimuksessa vahvistettiin Venäjän oikeus Krimin niemimaan omistukseen. Etelä-Bug- ja Dnestrjokien välinen alue Moldovassa siirtyi Venäjän omistukseen. Venäjän tarkoituksena oli seuraavaksi luoda suojelukseensa Turkilta otettava Kreikan kuningaskunta, mutta suunnitelma ei toteutunut.[1]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d Heikki Kirkinen (päätoim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 197–198. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjän–Turkin sota (1787–1792) Wikimedia Commonsissa
