Mundaneum

vuonna 1910 maailman tietoa keräämään perustettu laitos

Mundaneum on Belgian Monsissa sijaitseva museo, joka on perustettu kunnioittamaan aiempaa Mundaneumia, 1900-luvun alkupuolella rakennettua suurta analogista tietovarantoa – Internetin edeltäjää.

Mundaneum-museon sisätiloja.

Alkuperäinen Mundaneum

muokkaa

1800-luvun lopulla kirjastotieteilijä Paul Otlet ja juristi Henri La Fontaine suunnittelivat kokoavansa kortiston maailman kaikesta julkaistusta tiedosta[1]. He onnistuivatkin keräämään siitä suuren osan[1]. Tietonsa he tallensivat pahvisille 3 x 5 tuuman arkistokorteille[1]. Korteista kertyi lopulta yli 16:n miljoonan kortin tietokanta[2].

 
Alkuperäisen Mundaneumin kortisto näytteillä nykyisessä Mundaneumissa.

Otlet ja LaFontaine suostuttelivat Belgian hallitusta hankkeensa tueksi. He ehdottivat, että rakennettaisiin "tiedon kaupunki", joka edistäisi hallituksen pyrkimyksiä päästä Kansainliiton isäntämaaksi, ja näin he saivat projektilleen tilat. [1]

Otlet palkkasi lisää henkilökuntaa ja pystytti maksullisen tutkimuspalvelun, johon kuka tahansa maailmassa saattoi kirjeen tai lennättimen välityksellä lähettää kyselyn mistä tahansa aiheesta – siis ikään kuin analogisen hakukoneen. Kyselyjä tuli yli 1 500 vuodessa. [1]

 
Paul Otlet

Mutta kun Mundaneum kasvoi, se alkoi tukehtua paperinsa määrään. Otlet oli suunnitellut, että ammattimaiset arkistotyöntekijät olisivat analysoineet ja luetteloineet jokaisen tiedon sirpaleen, mutta heillä oli vaikeuksia pysyä suuren tehtävänsä tasalla. Niinpä Otlet alkoi kehitellä uusia teknologioita, joilla informaatioähkyä voisi hallita. Hän kehitteli ajatusta pyörien avulla toimivasta härvelistä, jonka avulla asiakirjoja voisi siirrellä työpöydän pinnalla. Viimein hän ymmärsi, että lopullinen ratkaisu olisi luopua paperista kokonaan. [1]

Otlet pohdiskeli sähköistä tiedontallennusta ja kirjoitti lopulta kirjan "Monde" (1934), jossa kuvaili ideansa: Mekaaniset, kollektiiviset aivot sisältäisivät kaiken maailman tiedon, ja se olisi saatavilla maailmanlaajuisen tiedonsiirtoverkon välityksellä. [1]

 
Paul Otlet työryhmineen

Tietoverkon kautta ihmiset voisivat etsiä ja selata miljoonia toisiinsa liittyviä asiakirjoja, kuvia, ääni- ja videotiedostoja. Verkkoon yhdistettyjen tietokoneiden – tai kuten Otlet niitä nimitti: "sähköteleskooppien" – avulla ihmiset lähettäisivät toisilleen viestejä, jakaisivat tiedostoja ja kokoontuisivat yhteen sosiaalisiin verkostoihin. Otletin mukaan näin kuka tahansa voisi nojatuolistaan käsin tutkiskella koko luomakuntaa. [1]

Otlet'n ajatus asiakirjoja yhdistävästä hyperlinkistä oli aikanaan käsitteellinen läpimurto. Se ennakoi nykypäivän World Wide Webiä. Otlet'n hyperlinkki oli vieläpä kehittyneempi kuin nykyiset: hänen versiossaan linkki sisälsi merkityksiä, jotka kertoivat esimerkiksi siitä, oliko linkin kohde käsitellyn asiakirjan puolella vai sitä vastaan. [1]

Otlet kuvitteli verkostonsa toteutettavan oman analogisen aikakautensa menetelmillä, kuten arkistokorteilla ja lennätinkoneilla. Sitä onkin sanottu "hypertekstin steampunk-versioksi". [1]

Mutta samoihin aikoihin Belgia hävisi kilpailun Kansainliiton päämajasta ja hallitus menetti kiinnostuksensa Otlet'n projektia kohtaan. Mundaneum joutui muuttamaan pienempiin tiloihin ja se suljettiin yleisöltä. Pieni joukko työskenteli vielä projektin parissa, mutta vuonna 1940 natsit marssivat Belgiaan ja raivasivat itselleen tilaa tuhoamalla tuhansia Mundaneumin arkistolaatikoita. Otlet kuoli murheen murtamana vuonna 1944.[1]

Nykyään

muokkaa
 
Nykyisen Mundaneumin julkisivu

Otlet'n kuoleman jälkeen Mundaneumin jäänteet varastoitiin Brysselin vapaan yliopiston tiloihin, josta ne löydettiin vuonna 1968. Sen jälkeen kiinnostus Otlet'n työhön virisi uudelleen niin, että Monsiin perustettiin Mundaneum-museo vuonna 1998.[1]

Uusi Mundaneum sisältää Otlet'n vanhoja arkistolaatikoita kortteineen, sähköisten teleskooppien luonnoksia sekä varaston täydeltä alkuperäisen Mundaneumin kirjoja, valokuvia, sanomalehtiartikkeleita ja muita tallenteita, joista vasta kymmenesosa on luetteloitu. [1][2]

Google lyöttäytyi yhteen museon kanssa vuonna 2012, jolloin myös arkiston digitoinnista oli puhetta.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j k l m Alex Wright: The Web Time Forgot The New York Times. 17.6.2008. Viitattu 2.6.2023. (englanti)
  2. a b c Eric Pfanner: Google to Announce Venture With Belgian Museum The New York Times. 12.3.2012. Viitattu 2.6.2023. (englanti)

Aiheesta muualla

muokkaa

Verkossa

Kirja

  • Alex Wright: Cataloging the World: Paul Otlet and the Birth of the Information Age. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0199915149

Dokumenttielokuva

  • Françoise Levie: The Man Who Wanted to Classify the World (L'homme qui voulait classer le monde) Belgia, 2002. 1 h.