Muja[1] (ven. Муя, Muja) on entinen inkeriläinen kylä entisessä Järvisaaren luterilaisessa seurakunnassa Inkerissä. Kylä sijaitsee nykyään Mujajoen etelärannalla Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Venäjän keisarikunnan puitteissa se kuului Pietarin kuvernementin Pähkinälinnan kihlakuntaan.

Ruotsin vuoden 1696 henkikirjassa mainitaan jo Muiasadworin kylä. Muja esiintyy asuttuna vuoden 1727 kartassa. Kylä kuului 1700-1800 -luvulla Šapkin (Hattulan) hoviin, jonka perustettiin varhain Inkerinmaan valloituksen jälkeen 1700-luvun alkuvuosina, ja sittemmin Aleksandrovskajan hoviin, joka sijaitsi Mujan pohjoispuolella. Suomalaiset muodostivat kylässä enemmistön 1800-luvulla, mutta siellä asui jonkin verran venäläisiä, jotka kuuluivat Hattulan ortodoksiseen seurakuntaan. Kylää välillä kutsuttiin venäjäksi nimellä Mga, jonka nimen sai myös 1900-luvun alussa kauemmaksi perustettu Mgan rautatieasema ja taajama. Vuonna 1838 Mujassa asui 135 ihmistä (74 miestä, 61 naista), vuonna 1856 siellä oli 22 taloa ja 76 sielua, vuonna 1860 taloja oli 30, talonpoikia 74 ja hovin työmiehiä 25, vuonna 1862 taloja oli 29 ja asukkaita 145 (miehiä 73, naisia 72). Isäntien sukunimet 1900-luvun alussa: Bäckman (kotoisin Kapriosta), Dravant, Huittari, Juntti, Kondro (Kitee), Kaartinen (Jaakkima), Liiski, Rampanen, Romana, Savolainen, Soikkeli (Kurkijoki), Tolla (Jääski), Tujulainen, Vainonen (Siikala), Virkki.[1]

Vuonna 1896 perustettiin Mujan suomenkielinen kansakoulu. Koulu rakennettiin Myllymäelle, Mujan ja Staarostinan kylien välille. Koulun pitkäaikaisena opettajana toimi Yrjö Bäckman. Vuonna 1907 perustettiin kirjasto, joka sijaitsi koulussa. Vuoden 1909 tienoilla Mujalle oli luotu maamiesseura. Maamiesseuran ohella Mujan kyläkunta oli kiinnostunut maanviljelyksen tehostamisesta ja karjanjalostuksesta. Järvisaaren ensimmäinen osuuskauppa perustettiin 50 ihmisen voimin vuoden 1913 lopulla myöskin Mujalle. Vuonna 1866 kirkkoherra Piispanen perusti kylään laulukuoron, johon kuului noin 30 henkeä. Mujaa kutsuttiin Järvisaaren sivistyneimmäksi kyläksi.[1]

Neuvostoliiton aikana kylään perustettiin ensin maatalousartteli, ja sittemmin kolhoosi. Kylässä toimi suomenkielinen koulu. Vuonna 1926 kylässä oli 90 taloa ja 394 asukasta, joista 385 inkeriläistä.[2] Stalinin vainojen aikana vuosina 1937-1938 muutettiin koulut täysin venäjänkielisiksi, pidätettiin 27 järvisaarelaista miestä, joista 23 ammuttiin, näistä tunnetuin oli mujalainen kirjailija Yrjö Savolainen. Muut mujalaiset merkkihenkilöt oli runoilija ja kääntäjä Topias Huittari (Lea Helo) ja runoilija ja kirjailija Vihtori Savolainen (1911—2002).[1]

Toisen maailmansodan aikana kylä oli saksalaisjoukkojen miehittämä. Vuosina 1943-1944 inkeriläisiä vietiin Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen osa heistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin. Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikyläänsä, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää.[1].

Lähteet muokkaa