Morgan Freeman
Morgan Porterfield Freeman Jr. (s. 1. kesäkuuta 1937 Memphis, Tennessee) on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka on tehnyt pitkän uran sekä teatterissa että elokuvissa. Hänen elokuviinsa kuuluvat muun muassa Armoton, Rita Hayworth – avain pakoon, Seitsemän ja Million Dollar Baby. Freeman on voittanut urallaan muun muassa Oscarin, Golden Globen ja useita teatterialan palkintoja. Hänen tavaramerkkiroolinsa on viisas vanhus, jollaista hän on esittänyt lukemattomia kertoja.
| Morgan Freeman | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Morgan Freeman vuonna 2016 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Morgan Porterfield Freeman Jr. |
| Syntynyt | 1. kesäkuuta 1937 Memphis, Tennessee, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä, ohjaaja |
| Puoliso |
Jeanette Adair Bradshaw ( 1967–79) Myrna Colley-Lee ( 1984–2010) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1980– |
| Merkittävät roolit | |
| Palkinnot | |
|
Parhaan miessivuosan Oscar |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Nuoruus ja opiskeluMuokkaa
Morgan Freeman syntyi 1937 Memphisissä nelilapsisen perheen nuorimmaksi. Hänen vanhempansa olivat Morgan Porterfield Freeman ja Mayne Edna. Perhe muutti Memphisistä Chicagoon, missä vanhemmat erosivat. Mayne-äiti lähti Morganin ja tämän siskon kanssa Mississippin Greenwoodiin. Morgan Freeman kiinnostui teatterista jo kouluaikana ja voitti seitsemännellä luokalla osavaltion draamakilpailun. High schoolin jälkeen Freeman värväytyi ilmavoimiin ja opiskeli sen jälkeen draamaa Los Angeles City Collegessa. Hän yritti löytää paikkaa Hollywoodista, mutta epäonnisten yritysten jälkeen muutti New Yorkiin, jossa pyrki teatterinäyttelijäksi.[1]
UraMuokkaa
Alku teatterissaMuokkaa
New Yorkissa Freemanin ensimmäinen rooli oli 1967 Off Broadway -näytelmässä The Niggerlovers.[2] Seuraavana vuonna hän esiintyi ensimmäisen kerran Broadwayllä, kun hän näytteli Hello, Dolly! -musikaalin tuotannossa, jonka kaikki näyttelijät olivat tummaihoisia.[1] Freeman ei kuitenkaan onnistunut saamaan vakituisesti rooleja vaan teki Yhdysvaltain itä- ja länsirannikolla monia pienempiä rooleja ja muita töitä. Hän pääsi 1971 PBS:n lasten opetusohjelmaan The Electric Company, jossa hän opetti lapsia laulu- ja tanssiesitysten avulla lukemaan. Freeman esiintyi ohjelmassa kuuden vuoden ajan.[2]
Freeman palasi 1978 teatteriin, kun hän esitti kapinallista Zekeä näytelmässä The Mighty Gents. Hänet palkittiin roolista Drama Desk Awardilla ja Clarence Derwent -palkinnolla, ja hän sai siitä lisäksi Tony-ehdokkuuden. Hyvistä arvosteluista huolimatta The Mighty Gentsiä esitettiin vain viikon, ja Freeman palkittiin seuraavaksi Obie-palkinnolla Coriolanuksen roolista New York Shakespeare Festivalilla.[2] Hän voitti Obie-palkinnon lisäksi vuosina 1980, 1984 ja 1987.[3]
Läpimurto HollywoodissaMuokkaa
Freemanin ensimmäinen Hollywood-elokuva oli vuoden 1980 Brubaker – kiveäkin kovempi.[1] Hän sai roolista hyvän arvion muun muassa tunnetulta kriitikolta Pauline Kaelilta. Freeman joutui silti vielä muutaman vuoden esiintymään vain keskinkertaisissa elokuvissa, vaikka menestyikin samaan aikaan teatterissa.[2] Hänen läpimurtonsa oli tunteellisen parittajan rooli elokuvassa Yön ammattilaiset (1987), josta hän ansaitsi myös Oscar-ehdokkuuden. Freemanin seuraavat elokuvat olivatkin laadukkaampia, ja niihin kuuluivat muun muassa Kuivilla (1988), Palveluksessanne, Miss Daisy, josta Freeman oli jälleen Oscar-ehdokkaana, ja Glory.[4]
Freeman teki 1990-luvulla monia tunnettuja pää- ja sivuosarooleja.[1] Hänen elokuvansa olivat usein jopa sellaisia, joihin ei yleensä kirjoiteta rooleja tummaihoisille näyttelijöille. Freeman esiintyi esimerkiksi Robin Hoodin apulaisena elokuvassa Robin Hood – varkaiden ruhtinas (1991 ja villin lännen lainsuojattomana Armottomassa (1992). Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä oli 1993 valmistunut Bopha!, joka kertoi apartheidin takia pojastaan vieroittuneesta eteläafrikkalaispoliisista.[4]
Kolmannen kerran Freeman oli Oscar-ehdokkaana vuoden 1994 elokuvasta Rita Hayworth – avain pakoon. Hän sai hyviä arvioita myös sarjamurhaajaelokuvasta Seitsemän. Hänen seuraavia roolejansa olivat yliopiston professori Ketjureaktiossa, etsivä Alex Cross jännityselokuvassa Jäähyväiset tytöille, entinen orja Amistadissa ja Yhdysvaltain presidentti katastrofielokuvassa Deep Impact.[2]
Oscar-palkituksi 2000-luvullaMuokkaa
Freeman näytteli 2000-luvulla elokuvassa Nurse Betty ja palasi sen jälkeen Alex Crossin rooliin Jäähyväiset tytöille -elokuvan jatko-osassa Tappava seitti.[4] Tom Clancyn romaaniin perustuneessa elokuvassa Peloista pahin hän esitti Jack Ryanin oppi-isää. Stephen Kingin romaaniin perustunut Unensieppaaja oli taloudellinen ja taiteellinen pettymys. Freemanin seuraavia elokuvia olivat menestynyt komedia Bruce – taivaanlahja, jossa hän oli Jumalan roolissa, ja rikoskomedia The Big Bounce – huijaus Havaijilla. Clint Eastwoodin ohjaamassa Million Dollar Babyssä Freeman esitti ikääntynyttä nyrkkeilijää. Hän sai roolistaan parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon ja [[ Screen Actors Guild -palkinto|SAG-palkinnon]].[2]
Freemanin ura jatkui 2000-luvulla kiireisesti, ja vuonna 2005 elokuvateattereihin tulivat muun muassa Danny the Dog, Batman Begins, Pingviinien matka ja Maailmojen sota. Batman-elokuvassa Freeman näytteli Bruce Waynen apulaista Lucius Foxia, ja hän oli kertojana sekä luontodokumentin Pingviinien matka englanninkielisessä versiossa että Maailmojen sodassa. Freemanin harvoihin rikollishahmoihin kuuluu gangsterijohtaja Lucky Number Slevinissä. Hänen seuraavia elokuvia olivat 10 Items or Less ja Evan taivaanlahja, jossa hän palasi Jumalan rooliin.[2]
Lucius Foxina Freeman oli jälleen vuonna 2008 ilmestyneessä Batman Beginsin jatko-osassa Yön ritari, joka rikkoi katsojaennätyksiä. Vuoden 2009 elokuvassa Invictus – voittamaton Freeman esitti Nelson Mandelaa, ja elokuva kertoi rugbyn vuoden 1995 MM-kilpailuihin liittyneestä tositapahtumasta.[2] Seuraavaksi Freeman näytteli muun muassa elokuvissa Conan the Barbarian, The Magic of Belle Isle ja kolmannessa Batman-elokuvassa Yön ritarin paluu.[4]
Freeman esiintyi vuonna 2013 kaverikomediassa Last Vegas, jonka muissa päärooleissa olivat Robert De Niro, Michael Douglas ja Kevin Kline. Sen jälkeen hän oli ääninäyttelijänä Lego Elokuvassa (2014) ja näytteli tekoälyn vastaista aktivistia elokuvassa Transcendence ja psykologian professoria Lucyssä. Freemanin elokuvia ovat myös komedia Ted 2 (2015), ryöstöelokuva Tyylikäs lähtö (2017) ja Just Getting Started (2017). Pjotr Tšaikovski -sovituksessa Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa (2018) Freeman näytteli lelujen tekijä Drosselmeieria. Freemanin seuraavia elokuvia olivat The Comeback Trail (2020), jossa hän näytteli mafiapäällikköä, sekä rikostrilleri Vanquish (2021) ja television antologiasarja Solos (2021).[5]
Freemanille myönnettiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto vuonna 2011 ja Screen Actors Guildin elämäntyöpalkinto vuonna 2017.
YksityiselämäMuokkaa
Morgan Freemanilla on kolme vanhempaa sisarusta. Hän oli naimisissa Jeanette Adair Bradshawin kanssa 1967–1979 ja Myrna Colley-Leen kanssa 1984–2010.[6] Ensimmäisestä avioliitosta Morgan Freemanilla on kaksi poikaa ja toisesta kaksi tytärtä, joista toinen on adoptoitu.[7]
Freeman joutui vuonna 2008 auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen vasemman kätensä sormet jäivät osin toimintakyvyttömiksi.[8]
Valikoitu filmografiaMuokkaa
- Pääartikkeli: Morgan Freemanin filmografia
- Palveluksessanne, Miss Daisy (1989)
- Rita Hayworth – avain pakoon (1994)
- Seitsemän (1995)
- Million Dollar Baby (2004)
- Yön ritari -trilogia (2005–2012)
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d Orfinoski, Steven: African Americans in the Performing Arts, s. 76, 78. New York: Facts on File, 2010. ISBN 978-0-8160-7838-7. Google-kirjat (viitattu 23.7.2012). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h About Morgan Freeman Yahoo! Movies. 23.7.2012. Yahoo! Inc. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Edelman, Rob: Freeman, Morgan Film Reference. Advameg, Inc. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Brennan, Sandra: Morgan Freeman Allmoviessa (englanniksi). Viitattu 23.7.2012.
- ↑ Morgan Freeman Encyclopædia Britannica. 28.5.2021. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 31.5.2021. (englanniksi)
- ↑ ’It Is Ridiculous!’ Morgan Freeman Hits Out at Claims He Is to Marry His 27-Year-Old Step-Granddaughter Daily Mail. 13.4.2012. Lontoo: DMG Media. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Morgan Freeman Biography The Biography Channel. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Morgan Freeman – Morgan Freeman’s Hand Still Mangled From Car Crash Contact Music. 27.9.2011. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Morgan Freeman Wikimedia Commonsissa
- Morgan Freemanin biografia (englanniksi)