Robert Moog
Tri. Robert A. Moog (23. toukokuuta 1934 New York, New York, Yhdysvallat – 21. elokuuta 2005 Asheville, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat) oli elektronisen musiikin pioneeri, joka tunnetaan parhaiten Moog-syntetisaattorin kehittäjänä. Moog itse äänsi sukunimensä ”moug”.
| Robert Moog | |
|---|---|
 Robert Moog Kuvassa vas Moog Sonic Six, Minimoog, Moog Modular System |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. toukokuuta 1934 New York, New York |
| Kuollut | 21. elokuuta 2005 (71 vuotta) Asheville, Pohjois-Carolina |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Moog aloitti soitinvalmistuksen jo teini-iässä kokoamalla thereminejä. Sittemmin fysiikkaa ja sähkötekniikkaa opiskellut Moog teki ensimmäisen modulaarisen syntetisaattorinsa vuonna 1963. Helpommin kuljetettava Minimoog ilmestyi vuonna 1971. Varhaiset Moogit vakiinnuttivat syntetisaattorin käyttöliittymäksi pianon kaltaisen koskettimiston.
Moog-syntetisaattorit muokkaa
Myöhemmin enemmän populaarimusiikissa käytetyn Moog-syntetisaattorin läpimurto tapahtui alun perin klassisen musiikin kautta. Wendy Carlosin albumi Switched-On Bach (1968) osoitti, että syntetisaattoria voi käyttää musiikin teossa, eikä sitä pidetty enää pelkkänä efektilaitteena. Carlos loi päällekkäisäänityksillä Moogin yksiäänisillä soittimilla monimutkaisia äänimaisemia.
1970-luvulla Moogit vakiintuivat monien rock-yhtyeiden kalustoon, ja kokeellisemmat yhtyeet, kuten Emerson, Lake & Palmer ja Kraftwerk, käyttivät niitä koko soundinsa kulmakivenä. Ensimmäinen Moogia sisältävä rock-äänite oli The Doors -yhtyeen esikoisalbumi vuodelta 1967. Myös esimerkiksi Uriah Heepin vuoden 1972 ”Sweet Lorraine” -kappaleessa Moog-syntetisaattori on tärkeässä osassa.
1980-luvulla digitaaliset syntetisaattorit kuten Yamaha DX7 syrjäyttivät analogiset laitteet ja Moogitkin jäivät pienen piirin harrastukseksi. 1990-luvulla analogiset syntetisaattorit kuitenkin löydettiin uudelleen ”lämpimän” sointinsa ja ”inhimillisyytensä” vuoksi, ja Moog-syntetisaattoritkin nousivat uuteen suosioon erityisesti lukuisien analogisten ja ns. virtuaalianalogisten jäljitelmien muodossa.
Moogin yritys Moog Music päätyi vuonna 1975 erinäisten vaiheiden kautta Norlin-nimisen yhtiön omistukseen, ja Moog jätti yrityksen pari vuotta myöhemmin. Norlinin valmistamat Moog-tuotteet eivät olleet yhtä menestyksekkäitä kuin Moogin itse suunnittelemat, joten Moog Music lopetti toimintansa vuonna 1987. Moogin uusi yritys Big Briar osti oikeudet Moog Music -nimeen vuonna 2002 ja toi markkinoille uudistetun version Minimoogista, Minimoog Voyagerin.
Aiheesta muualla muokkaa
- Robert Moogin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)