Monomeeri (kreik. mono "yksi" ja meros "osa") on pieni molekyyli, joka voi sitoutua kemiallisesti toisiin monomeereihin muodostaen polymeerin.

Styreeni on polystyreenin monomeeri. Polymerisaatiossa bentseenirenkaan ulkopuolinen kaksoissidos hajoaa ja muodostuu sidoksia toisiin styreenimolekyyleihin.

Polymeerit voidaan nimetä niiden monomeerien lukumäärän mukaan numeerisia etuliitteitä käyttäen. Mikä tahansa monomeeriyksiköiden lukumäärä voidaan osoittaa sopivalla etuliitteellä: esimerkiksi dekameeri on 10-yksikköinen monomeeriketju (oligomeeri tai polymeeri).

Tavallisia teollisesti käytettyjä monomeerejä ovat kaksoissidoksen sisältävät hiilivedyt, kuten eteeni ja styreeni, joista voidaan valmistaa polyeteeniä ja polystyreeniä. Hiilivetyjen lisäksi monomeereinä voidaan käyttää erilaisia muita yhdisteitä, kuten dioleja ja dikarboksyylihappoja, joita yhdistämällä voidaan valmistaa polyestereitä.

Aminohapot ovat luonnollisia monomeerejä ja polymerisoituvat muodostaen proteiineja. Glukoosimonomeerit voivat myös polymerisoitua, muodostaen tärkkelystä, amylopektiinejä ja glykogeenia. Tämä polymerisaatioreaktio tunnetaan dehydrauksena tai kondensaatioreaktiona, jossa vetyatomi ja hydroksyyliryhmä (-OH) muodostavat vettä ja happimolekyylisidoksia jokaisen monomeerin väliin.

Katso myös

muokkaa