Mokomokai
Mokomokai tarkoittaa irtileikattua ja säilöttyä ihmisen päätä, jollaisia tavattiin Uuden-Seelannin maorien keskuudessa.[1] Mokomokait yleistyivät 1800-luvulla muskettisotien aikana, jolloin maorit käyttivät päitä ostaakseen eurooppalaisilta aseita keskinäisiä taisteluitaan varten. Viime aikoina Uuden-Seelannin ulkopuolelle päätyneitä mokomokaita on vaadittu palautettaviksi maahan.
Valmistustapa
muokkaaMokomokait valmistettiin kuolleiden sotureiden päistä. Moko tarkoittaa kasvotatuointeja, jotka olivat tuolloin hyvin yleisiä maoreilla. Aivot ja silmät poistettiin ja niiden tilalle jäänyt tyhjä tila täytettiin kumilla tai paperimassalla. Pää keitettiin ja savustettiin, minkä jälkeen se jätettiin useiksi päiviksi kuivumaan aurinkoon. Kuivattamisen jälkeen pää käsiteltiin hainmaksaöljyllä. Sen jälkeen sitä säilytti yleensä kuolleen perhe. Mokomokaita käytettiin erilaisissa uskonnollisissa rituaaleissa.[2]
Käyttö
muokkaaEnsimmäinen eurooppalaisten käsiinsä saama mokomokai oli James Cookin mukana matkanneen James Banksin vuonna 1770 saama 14-vuotiaan pojan pää. Ei tosin ole täyttä varmuutta siitä, oliko kyseinen pää tatuoitu vai ei. Sydneyssä oli myynnissä eräs varastettu mokomokai vuonna 1811. Tarinan mukaan varsinainen kauppa alkoi 1820-luvulla, kun eurooppalaiset kutsuivat kristinuskoon kääntyneen Hongi-nimisen maoripäällikön Englantiin. Tatuoitu maori kiehtoi englantilaisia ja hän sai kuninkaalta paljon lahjatavaraa. Matkalla takaisin Hongi vaihtoi saamansa tavarat aseisiin, jotka hän sitten kuljetti Uuteen-Seelantiin.[1]
1800-luvun alussa eurooppalaisten kanssa tekemisissä olleet maorit saivat länsimaisia aseita käyttöönsä. Nämä maoriheimot alkoivat sotia muita vastaan käyttäen teknistä ylivoimaansa hyödykseen. Tästä alkoivat niin sanotut muskettisodat, kun muutkin maoriheimot yrittivät saada käsiinsä länsimaisia aseita. Mokomokaita myytiin eurooppalaisille ja amerikkalaisille museoille ja yksityiskokoelmiin. Maorit valmistivat lopulta mokomokaita tatuoimalla esimerkiksi orjia ja vankeja ja sitten tappamalla nämä. Mokomokaiden myynnin huippu oli vuosina 1820–1831. Vuonna 1831 Australian brittiläinen kuvernööri kielsi mokomokaiden ostamisen. 1840 sovitun Waitangin sopimuksen jälkeen mokomokaiden ja mokojen käyttö vähentyi, mutta pienimuotoinen kaupankäynti mokomokailla jatkui useita vuosia eteenpäin.[1]
Horatio Robleyn kokoelma
muokkaa
Horatio Gordon Robley oli Britannian armeijan upseeri, joka palveli Uudessa-Seelannissa maorisotien aikana 1860-luvulla. Robley oli kiinnostunut etnologiasta ja tatuointitaiteesta. Hän keräsi 35:n mokomokain kokoelman, jonka hän yritti myöhemmin myydä Uuden-Seelannin hallitukselle tuhannen punnan hintaan. Hallitus ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tarjouksesta, ja hän päätyi myymään kokoelmansa Yhdysvaltoihin American Museum of Natural Historyn kokoelmiin 1 250 punnalla.[3]
Päiden takaisin saaminen
muokkaaUudessa-Seelannissa on kampanjoitu päiden palauttamisen puolesta. Satoja mokomokaita on eri maiden museoissa ja yksityisissä kokoelmissa. Museot pelkäävät joutuvansa luopumaan kaikista mokomokaista, jos yksittäisten mokomokaiden luovuttamiseen suostutaan. Päiden hautaamista kannattavien mielestä päitä tutkimalla ei enää tehdä uusia löytöjä, mutta monet etnologit eivät jaa tätä käsitystä.[2]
Kirjallisuutta
muokkaa- Robley, Horatio: Moko Or Maori Tattooing. Lontoo: Chapman and Hall, 1896. (englanniksi)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Palmer, Christian & Tano, Mervyn L.: Mokomakai: Commercialization and Desacralization (PDF) International Institute for Indigenous Resource Management. Arkistoitu 2.12.2020. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Wharewaka, Abraham Joseph: Mokomokai: Preserving the Past (Osa The Moko Texts Collection -kokoelmaa.) 1990. New Zealand electronic Text Centre. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Phillips, William John: Robley, Major-General Horatio Gordon (1840–1930) An Encyclopedia of New Zealand. 1966. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Mokomokai - dokumentti (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)