Mohrungenin taistelu
Mohrungenin taistelu (ven. Сражение при Морунген), (ransk. Bataille de Mohrungen) oli venäläisten yllättävä talvihyökkäys ranskalaisten vasempaan sivustaan neljännen liittokunnan sodan aikana tammikuussa 1807. Taistelun jälkeen venäläiset työntyivät syvemmälle, mutta vetäytyivät muutamaa päivää myöhemmin pelätessään ranskalaisten katkaisevan heidän yhteytensä omiin joukkoihin. Mohrungen (puol. Morag) sijaitsee nykyisen Puolan koillisosassa Warmia-Masurian voivodikunnassa.
| Mohrungenin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Napoleonin sotia | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
|
| ||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
12 000 ja 36 tykkiä |
9 000–16 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
1 096–2 000 |
1 400–2 000 | ||||||
Taistelun yleistaustaa muokkaa
Puola-Liettua jaettiin Puolan kolmannessa jaossa ja pohjoisosat siirtyivät Preussin alaisuuteen. Preussi liittyi vuonna 1806 Napoleonin vastaiseen Neljänteen liittokuntaan. Samana vuonna Preussi luhistui sotilaallisesti ja moraalisesti Jenan–Auerstedtin taistelussa[2] 14. lokakuuta (J: 2. lokakuuta). Napoleon eteni itään valloittaen Puolaa. Venäjä lähti taistelemaan Napoleonia vastaan ja Preussin jäljellä oleva armeija tuki venäläisiä.
Pułtuskin ja Golyminin taisteluiden jälkeen Napoleon pysäytti etenemisensä 28. joulukuuta (J: 16. joulukuuta) kadottaessaan yhteyden venäläisiin ja sijoitti armeijakuntansa pääosin talvileiriin Wkra-, Veiksel-, Bug- ja Narev-jokien väliselle alueelle[3]. Ranskan marsalkka Bernadotten I armeijakunta sijoitettiin laajalle alueelle Napoleonin vasemmalle sivustalle. Päämaja oli Osterodessa (puol. Ostróda) ja se oli levittäytynyt alueille Elbling (puol. Elbląg ) ja Marienwerder (puol. Kwidzyn) ja sen piti tarkkailla Veikselinhaffin ja Thornin (puol. Toruń) alueita[4]
Ratsuväen kenraali Levin August von Bennigsen nimitettiin 8. tammikuuta 1807[5] Venäjän armeijan komentajaksi ja hän ryhtyi yllätykselliseen talvioperaatioon suunnittelemalla hyökkäyksen hyökkäämällä ranskalaisten vasempaan sivustaan. Mohrungenin taistelu taisteltiin 25. tammikuuta.
Ranskan marsalkka, Napoleonin esikuntapäällikkö Louis Alexandre Berthier lähetti 31. tammikuuta Bernadottelle selväkielisen pikasanoman, jossa oli yksityiskohtaisesti kuvattuna ranskalaisten armeijakuntien sijainnit. Sanomassa olivat merkittävät sanat: ”Minun on tarpeetonta kertoa Teille, että keisari haluaa katkaista vihollisen ja siksi hän halua Teidän olevan hänen vasemmalla sivustallaan; mutta hänen täytyy voida luottaa valmiuteenne ja tietoisuuteenne todellisesta tilanteestanne[6].”
Bernadotte ei koskaan saanut viestiä. Pjotr Bagrationin alainen kasakkapartio vangitsi lähetin ja Napoleonin viesti toimitettiin Bennigsenille. Bennigsen totesi joutuneensa ansaan ja antoi vetäytymiskäskyn. Napoleon lähti ajamaan takaa venäläisiä ja teki vastahyökkäyksen Jonkowon taistelussa 03. helmikuuta (J: 22. tammikuuta) ja ajoi takaa venäläisiä. Venäläiset viivyttivät ranskalaisia Hoofen taistelussa 06. helmikuuta (J: 25. tammikuuta) voidakseen ryhmittäytyä Eylaun taisteluun Preussisch-Eylaussa.
Suunnitelmat muokkaa
Ranskalaiset muokkaa
Napoleonin tavoite oli varmistaa kiinnekohdaksi vasemmalle sivustalleen Thorn ja sitten armeijan keskustan ja oikean sivustan tehtävänä oli ajaa Bennigsen Veikselin jokisuiston ja Veikselinhaffin alueelle puristukseen ja tuhota venäläiset[7].
Venäläiset muokkaa
Bennigsenin talvihyökkäyksen tarkoitus oli katkaista Napoleonin laajalle levitetty vasen sivusta (Bernadotte) ja jatketulla hyökkäyksella Veikselin jokisuiston suunnasta työntää Napoleonin joukot Veikselin toiselle puolelle[8].
Venäläisten marssi muokkaa
Tammikuun alussa 1807 Bennigsenin ja jalkaväenkenraali Buxhoevdenin armeijat yhtyivät Ostrołękan pohjoispuolella Nowogródin kaupungin luona. Bennigsen marssi itään Tykocin kautta Goniądziin jossa hän sai nimityskirjan armeijan ylipäälliköksi.
Venäläisiä tukevan Preussilaisen ratsuväen kenraaliluutnantti L’Estocq oli vetäytymässä ja tammikuun 11. päivä hän taisteli Ranskan marsalkka Michel Neyn valloittamasta Schippenbeilistä (puol. Sępopol) onnistumatta siinä[8]. Ney oli poikennut Napoleonin määräyksestä ja edennyt liian pitkälle. Ney oli lisäksi neuvotellut L'Estocqin kanssa vihollisuuksien rajoittamisesta ja aselevosta[9]. Raivostunut Napoleon käski Neyn armeijakunnan suorittaa vetäytyminen välittömästi sille määrättyyn paikkaan.
Venäjän armeijan marssi suuntautui länteen Biallaan (puol. Biała Piska), jonne he saapuivat 14. tammikuuta[10]. Bennigsenin tunnustelijat kohtasivat Johannisburgissa (puol. Pisz) ja armeijan oli kierrättävä Masurian järvialue ja suunnattava pohjoiseen päin. Marssireitti jatkui Arysin (puol. Orzysz), Rheinin (puol. Ryn), Rastenburgin (puol. Kętrzyn) kautta Schippenbeiliin, josta venäläiset ajoivat 19. tammikuuta Neyn joukot pois. Venäläisillä edetessä oli kärjessä kolme etuiskujoukkoa, joita komensivat kenraalimajuri Karl Gustav Baggovut, kenraalimajuri Michael Barclay de Tolly ja kenraalimajuri Jevgeni Markov. Venäläiset saavuttivat 21. tammikuuta Heilsbergiin (puol. Lidzbark Warmiński). Ney onnistui pakenemaan etelään Neidenburgiin (puol. Nidzica).
Venäläiset jatkoivat hyökkäystä Bernadotten armeijakuntaa vastaan. Markov tuhosi ranskalaisten joukot 24. tammikuuta Liebstadtissa (puol. Miłakowo) vangiten 300 ranskalaista matkallaan kohti Mohrungenia.
Taistelu muokkaa
_2014.jpg)
Puolen päivän maissa 25. Tammikuuta Bernadotte lähestyi Mohrungenia mukanaan 9 jalkaväkipataljoonaa ja 11 ratsuväkieskadroonaa. Näillä hän lähti venäläisten oikeaa sivustaa vastaan.
Jevgeni Markovin johtama etuiskujoukko marssi Liebstadista Georgenthaliin (puol. Jurki) kylään (noin 3 kilometriä Mohgungenista). Markov sijoitti 2 jalkaväkirykmenttiä ensilinjaan ja yhden jalkaväkirykmentin toisen linjaan sekä kaksi jalkaväkirykmenttiä Pfarrersfeldchenin (puol. Plebania Wólka) kukkulalle. Husaarirykmentti sijoitettiin ensilinjan jalkaväkirykmenttien luo[11].
Bernadotte määräsi divisioonakenraali Dupontin hyökkäämään Preussisch Hollandista (puol. Pasłęk ) Markovin oikeaan sivustaan [12] ja hän itse aloitti rintamahyökkäyksen venäläisten asemiin. Venäläisten vahvuuden arvioidaan olleen 9 000–16 000 miestä[13]. Ennen Dupontin saapumista Bernadottella oli noin 9 000[14].
Taistelu alkoi noin klo 13.00 ranskalaisen ratsuväen hyökkäyksellä venäläisten husaareja kohti. Husaareilla oli aluksi menestystä, mutta ranskalaisten tykistö pakotti venäläiset vetäytymään. Sen jälkeen ranskalaiset ajoivat husaareja takaa. Venäläisten tykistö keskeytti takaa-ajon.
Bernadotte aloitti jalkaväkihyökkäyksen Pfarrersfeldcheniin. Taistelussa yksi ranskalaisten pataljoona menetti ”Kotkansa” mutta sai sen pian takaisin. Hyökkäyksellä onnistuttiin valtaamaan Pfarrersfeldchen[11]. Dupont saapui taistelukentälle ja Bernadotte jatkoi hyökkäystä venäläisten asemin Georgenthaliin. Markov päätti vetäytyä.
Venäläinen ratsuväenkenraali Anrep saapui tuoden ratsuväkivahvistuksia. Pian saapumisensa jälkeen hän haavoittui kuolettavasti. Venäläiset vetäytyivät hitaasti ja taistellen raivokkaasti. Dupontin onnistui lähestymään Georgenthalia[15]. Bernadotte keskeytti hyökkäyksensä kuullessaan taistelun ääniä Mohrungenista.
Kenraaliluutnantti Golitsyn oli tullut kaupunkiin idästä Alt Reichaun (puol. Boguchwały) kylän kautta. Venäläiset saapuivat illalla ja valtasivat Bernadotten kuormaston sekä ottivat 360 vankia ja vapauttivat 200 venäläistä ja preussilaista[15]. Venäläiset yrittivät jatkaa hyökkäystä kaupungista käsin, mutta ranskalaiset torjuivat heidät.
Taistelun jälkeen muokkaa
Ranskalaisten katsotaan voittaneen vaikka Bernadotte vetäytyi Liebemühliin (puol. Miłomłyn)seuraavana päivänä, ranskalaiset onnistuivat strategiassaan. Bennigsenin armeija saapui Mohrungeniin ja Markov seurasi Bernadottea kun taas Baggovut varmisti Allensteinin (puol. Olsztyn). Bennigsen kuvitteli onnistuneensa lyömään Napoleonin ja lepohetken jälkeen hän käski joukkojensa marssia etelään. Kenraaliluutnantti Pjotr Bagrationin etuiskujoukko meni edellä ja onnistui ryöstämään Napoleonin hyökkäyssuunnitelman. Bennigsen päätti vetäytyä ja vetäytymisen aikana taisteltiin Jonkowon taistelu ja Hoofen taistelu ennen suurta Eylaun taistelua.
Lähteet muokkaa
- ↑ Huomioitavaksi, että tähän aikaan ei ollut virallista lippua, trikolori oli sotilaitten varustuksissa ja kaksoiskotka edusti Tsaarin virallista valtiosymbolia.
- ↑ Maailmanhistorian Atlas, sivu 29 ISBN 978-951-20-7568-3
- ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p. 114
- ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p. 116
- ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p. 127
- ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p. 145
- ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p. 133
- ↑ a b Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p. 132
- ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p. 130
- ↑ Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, p. 128
- ↑ a b Petre, p. 141
- ↑ Petre, pp 140-141
- ↑ Smith, p. 240. Venäläisillä oli eri arvioiden mukaan 15 -17 pataljoonaa
- ↑ Petre, p. 143
- ↑ a b Petre, p. 142
Kirjallisuutta muokkaa
- Petre, F. Loraine (2006). Napoleon's Campaign In Poland 1806-1807, 400.
- Михайловский-Данилевский, Александр Иванович (1846). Описание второй войны Императора Александра с Наполеоном в 1806 и 1807 годах, 455.
- Smith, Digby (1998). The Greenhill Napoleonic Wars Data Book: Actions and Losses in Personnel, Colours, Standards and ArtilleryActions and Losses in Personnel, Colours, Standards and Artillery, 1792-1815, 52.
