Wikipedia

Eylaun taistelu

Napoleonin sotien taistelu Ranskan ja Venäjän välillä

Eylaun taistelu tai Preussisch-Eylaun taistelu (ven. Битва при Прейсиш-Эйлау , ransk. Bataille d'Eylau) taisteltiin vaikeissa lumisissa olosuhteissa. Taistelupäivänä oli pakkasta 4–6 astetta ja voimakas pohjoistuuli.

Eylaun taistelu
Osa Napoleonin sotia
Antoine-Jean Gros: Napoleon Eylaun taistelukentällä (1808)
Antoine-Jean Gros: Napoleon Eylaun taistelukentällä (1808)
Päivämäärä:

7. helmikuuta (J: 26. tammikuuta) 1807 – 8. helmikuuta (J: 27. tammikuuta) 1807

Paikka:

Preußisch Eylau, Preussin kuningaskunta

Lopputulos:

Ranskan taktinen voitto, strategisesti ratkaisematon

Osapuolet

Ranskan keisarikunta

Venäjän keisarikunta
Preussin kuningaskunta

Komentajat

Napoleon

Levin August von Bennigsen

Vahvuudet

75 000 miestä[1]
Napoleon: 45 000
Ney: 14 500
Davout: 15 000
200 tykkiä

76 000 miestä[1]
Bennigsen: 67 000 Venäläistä
L'Estoq: 9 000 Preussilaista
460 tykkiä

Tappiot

10 000–15 000 [2]

15 000–20 000[1][3][4] + 3 000 vankia.

Eylaun taistelua pidetään kaikista Napoleonin taisteluista kyseenalaisimpana ja selittämättömimpänäkenen mukaan?. Taistelussa merkittäviä asioita olivat Muratin reserviratsuväen voima, ranskalaisia vastaan puhaltanut tuuli sekä L’Estocqin oikea-aikainen saapuminen taistelukentälle.

Eylaun taistelu oli ensimmäinen vakava isku Grande Armée'lle ja Napolenin voittamattomuuden myytille. Preussisch-Eylaun nykyinen nimi on Bagrationovsk (ven. Багратионовск ) ja se sijaitsee Kaliningradin alueella.

Taistelun taustoja muokkaa

Preussi liittyi vuonna 1806 Napoleonin vastaiseen neljänteen liittokuntaan. Samana vuonna Preussi luhistui sotilaallisesti ja moraalisesti Jenan–Auerstedtin taistelussa[5] 14. lokakuuta (J: 2. lokakuuta). Napoleon eteni itään valloittaen Puolaa. Venäjä lähti taistelemaan Napoleonia vastaan ja Preussin jäljellä oleva armeija tuki venäläisiä.

Tammikuun 1807 alussa venäläisten joukkojen komentaja Levin Bennigsen hyökkäsi Itä-Preussiin tuhotakseen Ranskan marsalkka Michel Neyn VI armeijakunnan ja Jean-Baptiste Bernadotten I armeijakunnan. Napoleon määräsi vastahyökkäyksen, jonka käskyn Kasakkapartio sai käsiinsä. Bennigsen pelkäsi nyt armeijansa saartamista ja vetäytyi. Vetäytymisen aikana oli pienempiä kahakoita: 25. tammikuuta (J: 13. tammikuuta) Mohrungenin taistelu, 3. helmikuuta (J: 22. tammikuuta) Jonkowon taistelu ja 6. helmikuuta (J: 25. tammikuuta) Hoofen taistelu.

Bennigsenin armeija vetäytyi Preussisch Eylaun kylään. Bennigsen määräsi kenraaliluutnantti Pjotr Bagrationin ryhmittämään kenraalimajuri Karl Gustav Baggovutin etuiskujoukot noin kilometrin verran Eylaun kylän eteen Landsbergin (nykyisin Górowo Iławeckie) tielle Napoleonin lähestymissuuntaan. Samanaikaisesti hän ryhmitti armeijansa kylän taakse puolustuksellisesti edulliseen maastoon.

Taistelukenttä muokkaa

Taistelualueen koko on noin 4 × 4,5 km. Maasto on vaihtelevaa ja kumpuilevaa, se antoi Bennigsenille mahdollisuuden sijoittaa tykistö edullisiin ampuma-asemiin kukkuloille. Taisteluryhmityksessä Bennigsen hallitsi Königsbergin ja Friedlandin teitä. Muuten taistelmaasto oli avointa. Napoleon perusti esikuntansa kirkkomaakukkulalle[6], josta näkyi koko seutu[7].

Taistelun osapuolet muokkaa

Ranskalaiset muokkaa

Ranskan joukkojen koko on yleisesti arvioitu olevan 75 000 miestä ja 200 tykkiä[1]. Ranskan armeijan III ja VI armeijakunnat liittyivät mukaan vasta toisena taistelupäivänä eli 8. helmikuuta. Eri asiantuntijoiden arviot joukkojen vahvuuksista poikkeavat toisistaan.

Napoleonin suunnitelma muokkaa

Napoleonin tarkoitus oli saartaa Venäjän keisarillinen armeija ja tuhota se. Davout (15 100 miestä) oli saanut käskyn tulla Eylauhin. Neyn (14 500 miestä) tuli pidätellä Preussin L’Estocqin lisävoimia Bennigsenille.

Soultin (16 750 miestä) kolme divisioonaa levittäytyivät vasemmalle venäläisten oikeaa siipeä vasten. Loput voimat ja koko Augereaun VII armeijakunta (14 500 miestä), Muratin reserviratsuväki (15 200 miestä) ja Keisarillinen Kaarti (9 000 miestä) sijoitettiin keskelle ja oikealle. Taisteluun liittyvä Davout tuli lisäämään hyökkäysvoimaa oikealle. Napoleon oli sijoittanut kolme neljäsosaa voimistaan venäläisten vasenta sivustaa vastaan.

Venäläiset muokkaa

Venäläisten joukkojen vahvuuden arvioidaan olleen 68 000–70 000 miestä ja 400 tykkiä[8]. Preussin joukkojen kokonaisvahvuus oli noin 9 000 miestä ja siihen kuului jalka– ja ratsuväkeä sekä tykistöä.

Bennigsenin taisteluryhmitys 8. helmikuuta muokkaa

Baggovutin etuiskujoukko sijoitettiin äärimmäiseksi vasemmalle Serpallenin kylän kohdalle. Sen jälkeen ryhmitys oli linjassa Aleksandr Osterman-Tolstoi, Fabian Osten-Sacken ja Nikolai Tutškov. Äärimmäisenä oikealla oli Jevgeni Markovin etuiskujoukot. Dmitri Dohturovin reservi oli Osten Sackenin takana. Puolustuslinjan taakse jäivät Kleine Sausgartenin, Auklapenin ja Kutschittenin kylät. Ryhmityksen leveys oli 4,5 kilometriä ja tykkejä oli 450.

Taistelutapahtumat muokkaa

 
Eylaun taistelun alkuasetelmat. Ranskalaiset punaisella, Venäläiset vihreällä ja preussilaiset sinisellä

7. helmikuuta muokkaa

Soultin ja Muratin johtamat ranskalaiset lähestyivät Landsbergin tien suunnasta. Baggovutin etujoukoilla oli määräys viivyttää ranskalaisia ja tehdä sitkeää vastarintaa. Bennigsenin oli voitettava mahdollisimman paljon aikaa, voidakseen kuljettaa raskaan tykistönsä Eylaun läpi ja sijoittaakseen ne taisteluasemiin.

Noin klo 14 ranskalaisen ensimmäiset prikaatit hyökkäsivät oikealta metsän kautta sekä jäätyneen Warskeiter-järven yli venäläisten asemiin. Heidät torjuttiin, mutta kun Soultin 2. divisioona iski vasemmalta venäläiset vetäytyivät Eulayn kylään.

Kylän hallinnasta syntyi raivokas taistelu, joka jatkui vielä pimeällä. Tappiot kummallekin puolelle arvioidaan olleen noin 4 000 miestä. Klo 22 Bennigsen antoi vetäytymiskäskyn venäläisille. Ranskalaiset saivat kylän hallintaansa. Yön aikana Bennigsen vahvisti reserviään oikean siiven kustannuksella.

Napoleon saapui Eylauhun noin klo 23. Tällöin hänellä oli käytettävissään vain 46 000 miestä ja 300 tykkiä. Davout’n III armeijakunta oli vielä noin 18 km etelään ja Neyn VI armeijakunta noin 30 kilometriä pohjoiseen, Bernadotte oli liian kaukana ehtiäkseen mukaan.

8. helmikuuta muokkaa

 
Eulaun taistelu toisen päivän aamulla. Ranskalaiset punaisella, Venäläiset vihreällä ja preussilaiset sinisellä

Venäläinen kolmeen suureen patteristoon jaettu tykistö aloitti klo 7 ja ranskalaiset vastasivat. Tykistökaksintaistelu kesti noin 2 tuntia.

Noin klo 9 Napoleon käski Augereauta hyökkäämään venäläisten keskustaan. Augereau itse oli kuumeinen ja hyökkäyksestä tuli katastrofi. Lumimyrsky[9] sokaisi Augereaun armeijakunnan joukot ja ne joutuivat suoraan venäläisten 70 raskaan tykin rumputuleen. Napoleon näki henkilökohtaisesti kuinka hänen 14. linjajalkaväkirykmenttinsä tuhottiin viimeiseen mieheen. Lisäksi venäläiset tekivät pistin- ja ratsuväkihyökkäyksen, joilla lisäsivät Augereaun armeijakunnan tuhoa. Muutamassa minuutissa Augereau oli menettänyt 5200 miestä[10]. Keisarillinen Kaarti lähetettiin vastahyökkäykseen pistimin. Venäläinen ratsuväki oli päässyt hyvin lähelle Napoleonin komentopaikkaa ja ranskalaisten keskusta oli murtumaisillaan. Napoleonilla oli jäljellä vereksinä voimina vain Muratin reserviratsuväki.

Murat’n ratsuväkihyökkäys muokkaa

 
Eulayn taistelu Davoutin hyökkäyksen jälkeen. Ranskalaiset punaisella, Venäläiset vihreällä ja preussilaiset sinisellä

Eräs maailman suurimmista ratsuväkihyökkäyksistä alkoi noin 11.30. Hämärässä säässä Muratin eskadroonat hyökkäsivät Eylaun kylässä venäläisten jalkaväkeä vastaan ja sitten jakautuivat kahteen ryhmään.

Oikeanpuoleinen ryhmä, 2. rakuunadivisioona (komentaja Grouchy) iski venäläisen ratsuväen sivustaan, helpottaen painetta Soultin 1. jalkaväkidivisioonan (komentaja divisioonakenraali Saint-Hilaire) kohdalla. Venäläisten ratsuväki hajotettiin.

Murat johti henkilökohtaisesti rakuunoita keskustassa olevaa venäläisten ratsuväkeä vastaan ja 2. kyrasieeridivisioonan (komentaja divisioonakenraali d’Hautpoul) liityttyä hyökkäykseen, venäläisten ratsuväki työnnettiin omien linjojen taakse. Venäläiset lähettivät taisteluun verestä ratsuväkeä, jotka pakottivat Muratin ja rakuunat vetäytymään.

D'Hautpoulin kyrasieerit kuitenkin hyökkäsivät ja hävittivät edetessään kaiken. He paloittelivat väsyneet venäläiset joukot. Sen jälkeen d'Hautpoulin kyrasieerit hyökkäsivät sapelein venäläisten tykistön lävitse ja tunkeutuivat ensimmäisen jalkaväkilinjan läpi ja murskasivat jalkaväkipataljoonan. Kyrasieerit jatkovat venäläisten toiselle jalkaväkilinjalle. Hyökkäys pysähtyi lopulta venäläisten reserviin.

Grouchyn rakuunat ja Keisarillisen kaartin ratsuväki muodostivat toisen ratsuväkihyökkäysaallon. He osuivat venäläisten hyökkäysryhmitysvalmisteluun. Myös tämä ratsuväkijoukko läpäisi molemmat jalkaväkilinjat.

Vielä kolmas ryhmä hyökkäsi venäläisten jalkaväkeä vastaan Augereaun asemissa. Murat menetti 1 000–1 500 koulutettua ratsumiestä[11].

 
Eylaun taistelukenttä. Kuva vuonna 2013 venäläisten vasemmalta sivustalta. Metsästä hyökkäsi marsalkka Davout

Muratin ratsuväkihyökkäyksen aikana Davout oli saapunut ja ryhmittänyt armeijakuntansa. Davoutin hyökkäys Baggovutin etuiskujoukkoja ja koko venäläisten vasenta siipeä vastaan Serpallenin kylän kohdalla muutti taistelun painopisteen. Baggovutin asemiin hyökättiin kolmelta puolelta, hän joutui vetäytymään. Koko venäläisten vasen siipi alkoi siirtyä taaksepäin, Kleine Sausgartenin, Auklapenin ja Kutschittenin kylät jäivät yksi toisensa jälkeen ranskalaisille. Klo 15.30 mennessä vaikutti siltä, että venäläisten rintama murtuisi[12].

Bennigsen oli henkilökohtaisesti ratsastanut L'Estocqia vastaan pyytäen häntä kiirehtimään. Klo 16 L'Estoq pääsi hyökkäämään Davoutin avoimeen oikeaan sivustaan. Venäläiset lähtivät uuteen hyökkäykseen L'Estoqin mukana. Venäläisten oikean siiven tykistökenraali Aleksandr Kutaisov lähetti Auklapenin kylän luo kolme hevospatteria, jonka 36 tykkiä auttoivat venäläisiä valtaamaan takaisin Auklappenin kylän. Davoutin hyökkäys pysähtyi ja ranskalaiset joutuivat vetäytymään Kleine Sausgartenin asti.

Ney saapui noin klo 19. Hän oli saanut Napoleonin käskyn vasta aamulla noin 10.30. Armeijakunnan siirto lumimyrskyssä ja lumenpeittämillä teillä kesti odotettua pitempään. Ney hyökkäsi välittömästi venäläisten oikeaan sivustaan.

 
Talo Bagrationovskissa (Preussisch–Eylau), jossa Napoleon asui

Taistelu jatkui pimeässä noin klo 22 asti, jolloin kumpikin vetäytyi hieman. Bennigsen piti neuvottelun esikunnassaan ja neuvottelun jälkeen klo 23.00 venäläiset päättivät vetäytyä kasakoiden suojaamana. Väsyneet ranskalaiset totesivat vasta 03.00 venäläisten poistuneen.

Napoleon viipyi taistelun jälkeen Preussisch-Eylaussa 8 päivää.

Yhteenveto muokkaa

Taistelu oli kestänyt 14 tuntia ja se oli Napoleonin kaikista 64 taistelusta verisin ja merkityksettömin. Kaikkiaan taistelussa kaatui kuusi ranskalaista ja kahdeksan venäläistä kenraalia[13]. Michael Barclay de Tolly oli taistelussa mukana kenraalimajurina ja haavoittui. Vuosina 1809–1810 de Tolly toimi Suomen kenraalikuvernöörinä.

Ranskalaiset pitivät itseään voittajina, koska Bennigsen oli perääntynyt. Napoleon puhui päiväkäskyssään voitosta, mutta ymmärsi ettei ollut saavuttanut tässä verisessä taistelussa todellista voittoa[14]. Napoleon oli itse myös kärsinyt suuret tappiot ja epäonnistunut tuhoamaan Venäjän armeijan. Tappiot olivat molemmille taisteluosapuolille yhteensä noin 40 000 miestä.

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Eylau  –  Artikkeli on koottu pääosin englannin-, ranskan- ja venäjänkielisiltä Wikipedia-sivustoilta

Taistelujärjestys muokkaa

Ranskan, Venäjän ja Preussin joukkojen kokoonpanot ja komentajat ovat alla olevassa linkissä [15]

Ranskalaiset muokkaa

Vasen sivusta: IV armeijakunta komentaja Ranskan marsalkka Jean-de-Dieu Soult
Keskusta: VII armeijakunta komentaja Ranskan marsalkka Pierre Augereau
Armeijan reservi: Komentaja Ranskan marsalkka Jean Lannes
Keisarillinen Kaarti: komentaja Ranskan marsalkka Jean-Baptiste Bessiéres
Reservin ratsuväki: Ranskan marsalkka Joachim Murat
III armeijakunta: Ranskan marsalkka Louis-Nicolas Davout
VI armeijakunta: komentaja Ranskan marsalkka Michel Ney

Venäläiset muokkaa

Joukkojen ryhmitys toisena taistelupäivänä (8. helmikuuta).

Vasen sivusta: Komentaja kenraalimajuri Aleksandr Osterman-Tolstoi
Vahvennetut etuiskujoukot: Komentaja kenraalimajuri Karl Gustav Baggovut.
Vasemman sivustan ratsuväki: Komentaja kenraaliluutnantti Dmitri Golitsin.


Keskusta: Komentaja kenraaliluutnantti Fabian Osten-Sacken
Keskustan reservi: komentaja kenraaliluutnantti Dmitri Dohturov
Keskustan reservin ratsuväki: Komentaja kenraalimajuri Jefim Tšaplits.


Oikea sivusta: Komentaja kenraaliluutnantti Nikolai Tutškov
Etuiskujoukot: Komentaja kenraalimajuri Jevgeni Markov
Oikean sivustan ratsuväki: Komentaja kenraaliluutnantti Pavel Palen

Vanhan Suomen joukko-osastot muokkaa

Venäläisissä joukoissa oli mukana kaksi Vanhan Suomen joukko-osastoa:

1. Viipurin musketöörirykmentti [16]. Rykmenistä oli taistelemassa 3 pataljoonaa. Viipurin musketöörirykmentin komentajana oli Jegor von Pillar. Rykmentti oli alistettuna kenraalimajuri L'Estocqin preussilaiseen divisioonaan.

2. Suomalainen rakuunarykmentti [17] komentajaeversti Evstafii Nauendorff kuului vasemman sivustan ratsuväkeen ( Prikaati Šepelev)


Preussi muokkaa

Divisioona: Komentaja kenraalimajuri Anton Wilhelm von L'Estocq

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d David B. Chandler On The Napoleonic Wars s. 536
  2. ↑ Chandlerin mukaan tappiot saattaisivat olla jopa 25 000 mutta toteaa, että todellista lukua ei voi päättää (David B. Chandler On The Napoleonic Wars s. 548); (Michel Franceschi, Ben Weider The Wars Against Napoleon s. 118 arvioi 14 000); (Owen Connelly Blundering to Glory s. 137 arvio tappioiden olevan yli 15 000).
  3. ↑ Michel Franceschi, Ben Weider The Wars Against Napoleon s. 118 arvioi 20 000 ja 3 000 vankia)
  4. ↑ (Owen Connelly Blundering to Glory s. 137 ehdottaa 15 000)
  5. ↑ Maailmanhistorian Atlas, s. 29 ISBN 978-951-20-7568-3
  6. ↑ Nykyisin kirkko ja kirkkomaa on hävitetty ja paikalla on tehdas
  7. ↑ Herman Lindqvist Napoleon ISBN 951-0-30810-2 s. 336
  8. ↑ Бескровный Л.Г. Русское военное исскуство XIX века М., 1974. С. 47; Строков А.А. История военного исскусства. Т.4. М, 1994. С. 275
  9. ↑ Herman Lindqvist Napoleon ISBN 951-0-30810-2 s. 337: Napoleonin joukoilla oli vastatuuli
  10. ↑ Лашук А. Наполеон. – 2004. – С. 283.
  11. ↑ F. Loraine Petre: Napoleon's Campaign in Poland 1806-7. ISBN 1-85367-441-9 s. 183
  12. ↑ F. Loraine Petre Napoleon's Campaign in Poland 1806-7 ISBN 1-85367-441-9 s. 188
  13. ↑ Herman Lindqvist Napoleon ISBN 951-0-30810-2 s. 338
  14. ↑ E. Tarle Napoleon 1946 s. 209
  15. ↑ Eylaun taisteluun osallistuneiden joukot en.wikipedia.org.
  16. ↑ Выборгский мушкетерский полк
  17. ↑ Финляндский драгунский полк

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eylaun taistelu.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eylaun_taistelu&oldid=22283133”