Moššola (myös Mošša, Mossa, Nuottajärvi;[1] ven. Моша, Moša) on entinen kylä Murmanskin alueen Kantalahden piirin Zaretšenskin kunnassa. Se sijaitsee Koutajärven tekoaltaaseen kuuluvan Nuottajärven (ven. Notozero) pohjoisrannalla 35 kilometriä Zaretšenskista kaakkoon.

Moššola
Моша, Moša

Moššola

Koordinaatit: 66°28′51″N, 32°3′39″E

Valtio Venäjä
Alue Murmanskin alue
Piiri Kantalahden piiri
Kunta Zaretšensk
Väkiluku 0


















Perimätiedon mukaan viranomaisten verotusta paenneet karjalaiset perustivat Nuottajärven saarella sijainneen Moššolan kylän yli kaksisataa vuotta sitten[2]. Se mainitaan nelitaloisena uudiskylänä vuosien 1859 ja 1905 kyläluetteloissa[3]. 1900-luvun alussa kylä kuului Kiestingin volostiin ja seurakuntaan[4]. Sen kantasukuja olivat Borisov, Danilov, Langujev, Pavlov, Tonin ja Jakovlev[5]. Asukkaat viljelivät kauraa, ohraa ja perunaa, pitivät lehmiä, lampaita ja vetojuhtina käytettyjä poroja sekä hakkasivat puutavaraa, jota uitettiin Koudan sahoille ja talvella kuljetettiin poroilla Muurmannin radan Napapiirin asemalle[6].

1920–1930-luvuilla Moššola kuului Karjalan ASNT:n Kantalahden piirin Knäsöin kyläneuvostoalueeseen. Vuonna 1926 siellä oli 11 talonpoikais- ja 17 muuta taloutta. Asukkaista 69 oli karjalaisia, 20 venäläisiä ja yksi muiden kansallisuuksien edustaja.[7] Vuonna 1933 asukkaita oli 79, jotka kaikki olivat karjalaisia[8]. Vuonna 1938 Kantalahden piiri liitettiin Murmanskin alueeseen.

Vuonna 1933 Moššolaan perustettiin 30 talouden muodostama kolhoosi Vintša, joka harjoitti maanviljelyn ja karjanhoidon ohella myös kalastusta. Vuonna 1934 kylään avattiin alakoulu ja vuonna 1936 kauppa. Kolhoosi lakkautettiin toisen maailmansodan aikana vuonna 1941. Miehet kutsuttiin armeijaan ja naiset ja lapset siirrettiin kauemmas rintamasta Knäsöihin. Asukkaat pääsivät takaisin kotikyläänsä kesällä 1945, mutta vain puolet miehistä palasi sodasta.[9]

Vuonna 1946 perustettiin aluksi Kantalahden metsäteollisuuspiiriin kuulunut Moššolan metsätyömaa, jota alettiin koneistaa vuonna 1949. 1950-luvun alussa kylään saatiin dieselgeneraattorilla tehty sähkö ja vuosikymmenen lopulla puhelin. Knäsöin vesivoimalaitoksen rakentamisen yhteydessä vuonna 1954 alettiin täyttää Koutajärven tekoallasta, minkä johdosta Moššolan kylä siirrettiin korkeammalle paikalle mantereelle. Vuonna 1959 siellä oli 281, vuonna 1970 285 ja vuonna 1979 113 asukasta. Metsätöissä työskenteli myös muualta värvättyjä kausityöläisiä ja karkotusvankeja. 1960–1970-luvuilla kylässä toimi lastentarha, alakoulu, kerhotalo, kirjasto, lääkintäasema, yleinen sauna, kauppa, ruokala, posti ja säästökassa.[10] Kesäaikaan sinne liikennöi matkustaja-alus 60 kilometrin päästä Zelenoborskista ja talvisin kuljettiin jäätietä pitkin[11].

Nuottajärven metsäteollisuuspiirin Moššolan metsätyömaa suljettiin seudun puuvarojen ehtymisen takia vuonna 1980. Samalla lakkautettiin Moššolan kylä ja sen asukkaat siirrettiin tavaroineen Zelenoborskiin. Metsäteollisuuspiirille kuuluneet puutalot purettiin ja siirrettiin Zelenoborskiin ja jäljelle jääneet talot aiottiin polttaa. Paikallisen asukkaan aloitteesta perustettiin 15-jäseninen puutarhaosuuskunta, ja Moššola muuttui kesämökkiasutukseksi. Kesäaikaan sen entiset asukkaat saapuvat vesitietä pitkin viljelemään perunaa, kalastamaan, keräämään marjoja ja sieniä sekä nauttimaan seudun ainutlaatuisesta luonnosta.[12] Nuottajärven eteläpuolelle Irin-, Ivanova- ja Vintšavuorten alueelle suunnitellaan 52 neliökilometrin laajuista luonnonmuistomerkkiä[13].

Majoitusta ja muita matkailupalveluja tarjoaa Moššolassa toimiva Peregrin-yrityksen lomakylä[14].

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 20.4.2012.
  2. Za sinimi ozjorami, s. 3.
  3. Spiski naseljonnyh mest Rossijskoi imperii. I: Arhangelskaja gubernija, s. 23. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet Ministerstva vnutrennih del, 1861.
  4. Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 196–197. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  5. Za sinimi ozjorami, s. 12.
  6. Za sinimi ozjorami, s. 4.
  7. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 21. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  8. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 14. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  9. Za sinimi ozjorami, s. 5–8.
  10. Za sinimi ozjorami, s. 9–13.
  11. Borodkin, Stanislav: Slavlju Kovdozero!, s. 55 disk.yandex.com. 2006. Zelenoborski. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  12. Za sinimi ozjorami, s. 15–17.
  13. Za sinimi ozjorami, s. 129.
  14. Baza otdyha – OOO ”Peregrin” ozeronot.ru. Viitattu 10.8.2015. (venäjäksi)