Miloš Forman

tšekkoslovakialais-yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja

Miloš Forman, aik. Jan Tomáš Forman (18. helmikuuta 1932 Čáslav, Tšekkoslovakia13. huhtikuuta 2018 Danbury, Connecticut, Yhdysvallat)[1][2] oli tšekkoslovakialais-yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja.

Miloš Forman
Miloš Forman Karlovy Varyn elokuvajuhlilla 2009.
Miloš Forman Karlovy Varyn elokuvajuhlilla 2009.
Henkilötiedot
Koko nimi Jan Tomáš Forman
Syntynyt18. helmikuuta 1932
Čáslav, Tšekkoslovakia
(nyk. Tšekki)
Kuollut13. huhtikuuta 2018 (86 vuotta)
Danbury, Connecticut, Yhdysvallat
Ammatti elokuvaohjaaja
Ohjaaja
Aktiivisena 1953–2011
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot
Aiheesta muualla
milosforman.com
IMDb
Elonet

Forman kuului merkittävimpiin ja menestyneimpiin tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon ohjaajiin. Hän siirtyi Tšekkoslovakiasta Yhdysvaltoihin 1960-luvun lopulla. Formanille myönnettiin parhaan ohjauksen Oscar-palkinto elokuvista Yksi lensi yli käenpesän (1975) ja Amadeus (1984).

Elämä ja ura

muokkaa

Miloš Forman syntyi Tšekkoslovakiassa nykyisen Tšekin alueella vuonna 1932.[3] Hänen vanhempansa kuolivat toisen maailmansodan aikana Auschwitzin keskitysleirissä: isä pidätettiin vastarintatoiminnan ja äiti salakuljetuksen takia.[4] Formanin äiti oli protestantti. Forman sai tietää vasta 1960-luvulla, että hänen biologinen isänsä oli ollut eräs juutalainen arkkitehti.[3]

Forman opiskeli 1950-luvulla Prahan elokuva-akatemiassa. Valmistuttuaan hän kirjoitti kaksi elokuvakäsikirjoitusta. Ensimmäisen niistä ohjasi vuonna 1955 elokuvaksi tunnettu tšekkiläisohjaaja Martin Frič. Toisen käsikirjoituksensa elokuvasovituksessa vuodelta 1958 Forman toimi apulaisohjaajana.[3]

Forman työskenteli kirjoittajana tai apulaisohjaajana muissakin elokuvissa 1950-luvun lopulta 1960-luvun alkuun. Hänen ensimmäiset merkittävät ohjaustyönsä ovat Musta Pekka (1964) ja Vaaleaverikön rakkaus (1965). Ne menestyivät hyvin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ja jälkimmäinen sai parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden.[3]

Formania alettiin pitää tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon merkittävänä edustajana.[3][5][6] Hänen varhaisissa elokuvissaan tutkiskellaan työväenluokan elämää ja kiinnostusta sosialistiseen elämäntyyliin. Kun Formanin satiirinen elokuva Palaa, palaa! (1967) kiellettiin Tšekkoslovakiassa Neuvostoliiton miehityksen jälkeen, Forman muutti Yhdysvaltoihin. Hän sai maan kansalaisuuden vuonna 1975.[3]

Formanin ensimmäinen elokuva Yhdysvalloissa oli Taking off – otetaan hatkat (1971), joka kertoo karanneista teineistä ja heidän vanhemmistaan. Elokuva sai Cannesissa tuomariston palkinnon, mutta ei Yhdysvalloissa saanut paljon yleisöä. Tämän elokuvan jälkeen Forman jätti entiset yhteiskunnalliset teemansa.[3]

Yksi lensi yli käenpesän (1975) teki Formanista kuuluisan ohjaajan Yhdysvalloissa. Jack Nicholsonin tähdittämä mielisairaalakuvaus voitti kaikki viisi tärkeintä Oscar-palkintoa, mukaan lukien parhaasta ohjauksesta Formanille itselleen.[3]

Formanin seuraava elokuva Hair (1979) on samannimisen musikaalin elokuvasovitus. Se sai myönteiset arvostelut mutta ei kerännyt odotetusti yleisöä. E. L. Doctorowin romaaniin perustuva Ragtime – toivon ja vihan aika (1981) kuvaa 1900-luvun alun Amerikkaa. Elokuva sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, mutta ei menestynyt lippuluukuilla.[3]

Peter Shafferin näytelmään perustuva, säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartista kertova Amadeus (1984) toi Formanille hänen toisen Oscar-palkintonsa parhaasta ohjauksesta ja voitti myös parhaan elokuvan Oscarin.[3] Forman kuvasi elokuvan synnyinmaassaan Tšekkoslovakiassa.[7]

Valmont (1989) on sovitus Pierre Choderlos de Laclos’n romaanista, mutta se julkaistiin epäonnisesti vuotta myöhemmin kuin sitä parempana pidetty elokuvasovitus samasta teoksesta.[3]

Larry Flynt – Minulla on oikeus (1996) on pornograafikon elämäkerta, joka käsittelee sananvapautta. Forman sai elokuvasta parhaan ohjauksen Oscar-ehdokkuuden. Myös Formanin seuraava ohjaustyö, Man on the Moon (1999), joka kertoo lavaesiintyjä Andy Kaufmanista, sai kiitosta arvostelijoilta.[3]

Formanin viimeiset elokuvatyöt ovat taiteilijan mallista kertova Goyan aaveet (2006) ja musikaali Dobre placená procházka (2009).[3] Jälkimmäinen on taltiointi oopperasta, jonka Forman ohjasi Tšekin kansallisteatterille.[8]

Yksityiselämä

muokkaa

Forman oli vuosina 1958–1962 naimisissa näyttelijä-kirjailija Jana Brejchován ja vuosina 1964–1999 näyttelijä Vera Kresadlován kanssa ja heillä on kaksi poikaa, Petr ja Matěj.

Forman oli kolmannen kerran naimisissa vuodesta 1999 Martina Formanin kanssa ja heillä on kaksospojat Andrew ja James (s. 1999).[9]

Palkinnot ja tunnustukset

muokkaa

Filmografia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Forman, Miloš ja Novak, Jan (Suom. Jaakkola, Eeva-Liisa: Otetaan hatkat – Elokuvaohjaajan muistelmat. Otava, Helsinki, 1996. ISBN 951-1-13322-5.
  • Hänninen, Harto: Kinosaurus – Elokuva-friikin vuosisata. Otava, Helsinki, 1997. ISBN 951-1-13577-5.

Viitteet

muokkaa
  1. Syntymäpaikka lähteessä Kaslov, ks. Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 340. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.5.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Elokuvaohjaaja Milos Forman on kuollut Yle Uutiset. 14.4.2018. Viitattu 15.4.2018.
  3. a b c d e f g h i j k l m Michael Barson: Miloš Forman Encyclopaedia Britannica. 1.8.2024. Viitattu 10.9.2024.
  4. Milos Forman Biography (1932-) www.filmreference.com. Viitattu 15.4.2018.
  5. Kinosaurus, 1997 s. 195–198.
  6. Phil De Semlyen, Ian Freer & Ally Wybrew: Movie movements that defined cinema: Czech New Wave Empire. 8.8.2016. Viitattu 15.4.2018. (englanniksi)
  7. Forman & Novak 1996, s. 334-339.
  8. Harri Römpötti: Forman teki tšekkiläisen elokuvan. Helsingin Sanomat, 8.7.2009, s. B1.
  9. Elokuvaohjaaja Milos Forman on kuollut Ilta-Sanomat. 14.4.2018. Viitattu 14.4.2018.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Bagh, Peter von: ”Ei mikään orava”, Miloš Formanin haastattelu, Filmihullu 4/2008.