Hair on suosittuun Hair-musikaaliin (1967) perustuva elokuva vuodelta 1979. Elokuvan ohjasi Miloš Forman ja pääosissa ovat John Savage (maalaispoika Claude), Treat Williams (hippijoukon johtaja Berger), Beverly D’Angelo (hippeihin liittyvä ylhäisötyttö Sheila) ja Annie Golden (raskaana oleva hippityttö Jeannie).

Hair
Ohjaaja Milos Forman
Käsikirjoittaja Michael Weller
Perustuu Gerome Ragnin, James Radon ja Galt MacDermotin musikaaliin
Tuottaja
Säveltäjä Galt MacDermot
Kuvaaja
Leikkaaja
Pukusuunnittelija Ann Roth
Lavastaja Harold Michelson
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö
Levittäjä United Artists
Netflix
Ensi-ilta 1979
Kesto 121 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Forman jätti tiettyjä musikaalin lauluja pois ja muutti juonta. Tärkeimmät muutokset koskevat Claude Bukowskin taustaa ja elokuvan loppuratkaisua.

Myöhemmin tuotantoyhtiö leikkasi elokuvasta rajusti lyhennetyn version ja levitti sitä televisiossa ohjaajan vastustuksesta huolimatta.[1]

Juoni muokkaa

Maalaispoika Claude tulee New Yorkiin muutamaksi päiväksi ennen lähtöään koulutusleirille ja sieltä Vietnamin sotaan. Hän tutustuu hippijoukkoon, joka esittelee hänelle elämää, huumeita ja maailmankatsomustaan. Joukkoon liittyy myös varakkaan perheen Sheila-tytär. Vaiheikkaiden päivien jälkeen Claude lähtee joukon vastusteluista huolimatta sotilasleirille. Hipit lähtevät tapaamaan häntä, ja Berger ja Claude vaihtavat paikkoja, jotta Claude voisi vielä kerran tavata Sheilan. Näiden tapaillessa tulee lähtökäsky, Berger joutuu Vietnamiin ja saa surmansa.

Vastaanotto muokkaa

Hair sai Golden Globe -ehdokkuuden parhaan musikaali- tai komediaelokuvan sarjassa, minkä lisäksi Treat Williams oli ehdolla vuoden miestulokkaan sarjassa.[2]

Helsingin Sanomien Helena Ylänen kehui uutuuselokuvaa viihdyttävän raisuksi ja railakkaaksi mutta ihmetteli, miksi se on tehty vain 10 vuotta hippiaikojen jälkeen, aikana jolloin rock oli jakaantumassa viihteelliseen diskoon ja ”uusrahvaanomaiseen” punkiin, kahteen suuntaan poispäin Hairin linjoilta. Ainoa yritys ratsastaa 1970-luvun lopun elokuvatrendillä, Vietnamin sotaan joutumisen muistelulla, epäonnistuu Yläsen mielestä pahasti: ”Kuljetuskone Herkuleksen kitaan marssivat pelokkaat sotilaat ja loppunäkymät sankarihaudoilla laulavista jälkeenjääneistä ovat tyylillisesti liian raskas lasti näin kevyen elokuvan kantaa.”[3] Asko Alanen puolestaan piti elokuvan finaalivaiheita kaikkien aikojen tunnekuohuisimpina musiikkielokuvakohtauksina. Hän kuvasi Video-oppaassa elokuvan musiikkisovituksia kankeiksi, mutta kehui Twyla Tharpin tanssikoreografioita ja antoi Hairille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[4]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Hairin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[5]

Lähteet muokkaa

  1. Transcript of the John Tusa Interview with Milos Forman. BBC. Arkistoitu 3.9.2012. Viitattu 28.5.2012. (englanniksi)
  2. Hair, Golden Globes Database. Viitattu 6.2.2023.
  3. Ylänen, Helena: Tanssiva Hair ja onnettomat Brontet. Helsingin Sanomat, 8.9.1979, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
  4. Video-opas 95, WSOY 1994.
  5. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 5.7.2016. (englanniksi)
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.