Wikipedia

Milan Kundera

tšekkiläis-ranskalainen kirjailija

Milan Kundera (s. 1. huhtikuuta 1929 Brno, Tšekkoslovakia) on tunnetuimpia tšekkiläisiä kirjailijoita. Kunderan esikoisromaani on vuonna 1967 ilmestynyt Pila. Kundera osallistui 1968 Prahan kevääseen, jonka jälkeen hänen työnsä kiellettiin Tšekkoslovakiassa samettivallankumouksen vuoteen 1989 asti. Kommunistihallinnon vainoama Kundera päästettiin vuonna 1975 Ranskaan. Hän menetti Tšekkoslovakian kansalaisuuden 1979, ja vuonna 1981 hänelle myönnettiin Ranskan kansalaisuus. Hän on romaanien lisäksi kirjoittanut näytelmiä, runoja ja esseitä.[1] Kundera tunnetaan erityisesti filosofisista teemoistaan[2].

Milan Kundera
Milan Kundera vuonna 1980.
Milan Kundera vuonna 1980.
Henkilötiedot
Syntynyt1. huhtikuuta 1929 (ikä 94)
Brno, Tšekkoslovakia
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielitšekki, ranska
Aikakausi 1953–2000
Esikoisteos Tšekkiläinen pila (Zert, 1967, suomennos myöhemmin nimellä Pila)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

NuoruusMuokkaa

Kunderan vanhemmat olivat Ludvík ja Milada Kundera. Ludvík-isä oli tunnettu musikologi ja pianisti, joka oli ollut säveltäjä Leoš Janáčekin oppilas ja toimi Musiikin ja esittävien taiteiden Janáček-musiikkiakatemian rehtorina. Lukion jälkeen Milan Kundera jatkoi 1948 Kaarlen yliopiston filosofiseen tiedekuntaan, jossa hän joutui vaikeuksiin porvarillisena pidetyn perhetaustansa takia. Hän vaihtoi 1953 elokuvataiteiden linjalle Prahan esittävien taiteiden akatemiaan. Hän opiskeli siellä käsikirjoittamista ja ohjaamista ja valmistui 1958.[3] Kundera jatkoi akatemiassa valmistumisensa jälkeen kirjallisuuden opettajanalähde?.

Kundera liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1948. Hänet erotettiin siitä vuonna 1950, mutta hänet hyväksyttiin takaisin 1956, ja hän oli puolueen jäsen vuoteen 1970 saakka.[4]

Syksyllä 2008 Kunderan kerrottiin ilmiantaneen vuonna 1950 Miroslav Dvořáčekin, joka oli paennut Tšekkoslovakiasta Saksaan ja palannut maahan tiedustelijana. Ilmiannon seurauksena Dvořáček pidätettiin ja tuomittiin pitkään vankeusrangaistukseen.[5] Tšekkiläinen Respekt-lehti perusti väittämänsä vanhoihin vahingossa ilmi tulleisiin asiakirjoihin.[6] Kundera itse kiisti väitteet jyrkästi[7] ja monet nimekkäät kirjailijat asettuivat puolustamaan häntä[8].

UraMuokkaa

Kundera lienee valinnut ensimmäiseksi ilmaisumuodokseen lyriikan synnyinseutunsa vahvan runoilijakaartin takia. Esikuvia tässä olivat proletaarirunoilija Jiří Wolker ja filosofi František Halas.[1] Hän julkaisi 1949 ensimmäisen runonsa ja 1950-luvulla kolme runokokoelmaa, Člověk zahrada širá (1953), Poslední máj (1955) ja Monology (1957).[3] Poslední máj oli kunnianosoitus natsien vastaiseen liikkeeseen osallistuneelle Julius Fučíkille. Rakkausrunoja sisältänyt Monology (1957) kiellettiin myöhemmin ironisen sävynsä ja erotiikkansa takia.[4]

Monologyn jälkeen Kundera hylkäsi runouden ja julkaisi 1960 teoksen Romaanin taide, joka käsitteli kriittisesti tšekkiläistä avantgardekirjailija Vladislav Vančuraa ja puolusti romaanin asemaa modernina tyylinä.[3] Kunderan seuraava teos Majitelé klíčů (1962) oli menestynyt yksinäytöksinen näytelmä.[4] Kundera oli jo 1960-luvulla kotimaassaan tunnettu kirjallisuusvaikuttaja, ja kyseinen vuosikymmen oli myös hänen tuottoisinta aikaansa[1]. Hän julkaisi muun muassa kolme novellikokoelmaa, jotka tunnetaan yhteisnimellä Naurattavien rakkauksien kirja. Vuonna 1967 ilmestyi Kunderan ensimmäinen romaani Pila (aiemmin nimellä Tšekkiläinen pila), jonka seuraavana vuonna julkaistu ranskankielinen käännös toi hänelle myös kansainvälistä mainetta.[3] Se käsitteli ironisesti ihmisten kohtaloita stalinismin ajan Tšekkoslovakiassa.[4]

Kundera oli osallistunut Prahan kevääseen vuonna 1968. Hänen toinen toinen romaaninsa Elämä on toisaalla ilmestyi 1969. Se kertoi parisuhteissaan epäonnisesta sankarista, joka ottaa ilolla vastaan vuoden 1948 kommunistien valtaannousun. Teos kiellettiin kotimaassaan samalla kun maan kulttuuria alistettiin puolueen kontrolliin. Neuvostoliiton miehitettyä maan Kundera kieltäytyi “tunnustamasta poliittisia virheitään”, ja hänen kaikki työnsä kiellettiin, hänet erotettiin opettajantehtävistään ja puolueesta.[4] Tosin tämä Kunderan ja monien hänen taiteilijakollegoidensa syrjäyttäminen tapahtui vähitellen vuodesta 1970 alkaen. Kundera pyrki toteuttamaan näkemyksiään muuttamalla Brnoon, mutta lopulta vuonna 1974 oli edessä muutto Ranskaan.[1]

Kunderan 1970- ja 1980-lukujen romaanit olivat suosittuja kansainvälisesti, mutta ne olivat kiellettyjä Tšekkoslovakiassa vuoteen 1989 asti.[4] Jäähyväisvalssi (1971) on hänen synkin teoksensa. Siinä tutkitaan moraalista syyllisyyttä ja tuskaa epäonnistumisen edessä.[3] Kunderalle annettiin 1975 lupa muuttaa Ranskaan, kun hän sai opettajan paikan Rennesin yliopistosta. Hän opetti siellä vuoteen 1978. Vuonna 1979 hän menetti Tšekkoslovakian kansalaisuuden.[4]

Naurun ja unohduksen kirja ilmestyi 1979. Sen teemana on omahyväisen ja skeptisen naurun sekä julkisen ja yksityisen kaipauksen ero. Vuoden 1984 Olemisen sietämätön keveys käsittelee monia metafyysisiä kysymyksiä päähenkilöiden seksuaalisuhteiden kautta.[3] Teoksen päähenkilöinä on neljä tšekkiä, jotka yrittävät sopeutua yhdessäeloon ja neuvostovaltaan Prahan kevään jälkeen. Yhdysvaltalainen Philip Kaufman ohjasi romaanista elokuvaversion vuonna 1988.[9]

Vuonna 1990 ilmestynyt Kuolemattomuus käsittelee taiteilijan luomistyön olemusta. Kunderan seuraava romaani Kiireettömyys (1994) on ensimmäinen, jonka hän kirjoitti ranskaksi. Hänen seuraavat teoksensa ovat pienoisromaani Identiteetti (1997) ja Tietämättömyys (2000), joka ilmestyi ensin espanjaksi vaikka oli kirjoitettu ranskaksi.[4]

TyyliMuokkaa

Kundera tunnetaan tyylistään yhdistää toisiinsa fiktiota ja filosofisia sivuhyppäyksiä. Tyyliin hän lienee saanut vaikutteita itävaltalaiselta Robert Musililta ja sveitsiläiseltä Alain de Bottonilta.[2] Itse hän on kertonut saaneensa virikkeitä renessanssin ajalta François Rabelaisilta, Giovanni Boccacciolta ja kaikkein voimakkaimmin Miguel de Cervantesilta.[10]

Romaanien lisäksi Kundera on kirjoittanut näytelmiä, runoja ja esseitä. Hänen esikoisteoksensa oli runokokoelma Člověk zahrada širá. Kundera sai vuonna 1987 Ranskan akatemian kriitikkopalkinnon esseekokoelmastaan Romaanin taide (L'Art du Roman).lähde?

TeoksetMuokkaa

RomaanitMuokkaa

  • Pila (2003 painos), aiemmin nimellä Tšekkiläinen pila, (Žert, 1967); suom. Maire Uusitalo, Helsinki: WSOY 1974 Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-06249-9
  • Naurattavien rakkauksien kirja (Směšné Lásky, 1969) (novellikokoelma); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1988 Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-15148-3
  • Elämä on toisaalla (Život je jinde, 1969); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1977 Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-07899-9 Teokselle on myönnetty Prix Médicis -palkinto 1973.
  • Jäähyväisvalssi (Valčík na rozloučenou, 1970); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1987 Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-14538-6
  • Naurun ja unohduksen kirja (Kniha Smíchu a Zapomnění, 1978); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1983 Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-11711-0
  • Olemisen sietämätön keveys (Nesnesitelná lehkost bytí, 1984); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1985 Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-13075-3
  • Kuolemattomuus (Nesmrtelnost, 1990); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1992 Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-17202-2
  • Kiireettömyys (La lenteur, 1993); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1992 Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-18206-0
  • Identiteetti (L'Identité, 1995); suomentanut Annikki Suni, Helsinki: WSOY 1995 ISBN 951-0-20527-3
  • Tietämättömyys (L'ignorance, 2000); suomentanut Annikki Suni, Helsinki: WSOY 2002 ISBN 951-0-26762-7
  • Merkityksettömyyden juhla (La fête de l'insignifiance, 2014); suomentanut Ville Keynäs, Helsinki : Siltala 2015 ISBN 978-952-234-277-5

EsseetMuokkaa

  • Romaanin taide. (L’art du roman, 1986.). Suomentanut Jan Blomstedt ja Riikka Stewen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14552-1.
  • Petetyt testamentit: Esseitä. (Les testaments trahis, 1993.). Suomentanut Jan Blomstedt. WSOY, 2001. ISBN 951-0-24879-7.
  • D'en bas tu humeras des roses. Gallimard, 1993. (ranskaksi)
  • Esirippu. (Le Rideau, 2005.) Suomentanut Ville Keynäs. Siltala, 2013. ISBN 9789522341068

LähteetMuokkaa

  • Skarf, Shayna D.: Kundera, Milan. teoksessa: Sollars, Michael D. (toim.): The Facts on File Companion to the World Novel. New York: Facts On File, 2008. ISBN 978-0-8160-6233-1. Google Books (viitattu 4.7.2012). (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ a b c d Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5.
  2. ↑ a b Bob Corbett: Kundera Milan: The Unbearable Lightness of Being (Archive.org) 2007. Webster Edu. Viitattu 14.12.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Skarf, 436–438.
  4. ↑ a b c d e f g h Milan Kundera Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 12.5.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Lehti: Kundera toimi ilmiantajana sodan jälkeen TS.fi. 13.10.2008. Viitattu 12.5.2014.
  6. ↑ Třešňák, Petr & Hradilek, Adam: Milan Kundera's denunciation Respkt. 13.10.2008. Viitattu 12.5.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Kundera kiistää: En ollut ilmiantaja Iltasanomat.fi. 14.10.2008. Viitattu 12.5.2014.
  8. ↑ Petäjä, Jukka: Nimekkäät kirjailijat puolustavat ilmiantajaksi syytettyä Kunderaa HS.fi. 5.11.2008. Viitattu 12.5.2014.
  9. ↑ The Unbearable Lightness of Being The Criterion Collection. Viitattu 4.7.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Milan Kundera. Blisty.cz. Viitattu 14.12.2021.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Saariluoma, Liisa: Milan Kundera, viimeinen modernisti Turku: Faros 2005 ISBN 952-99497-0-7

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Milan_Kundera&oldid=21038142”